|
|
|||
|
11.03.2006 - 14:42
Mennään tyttöporukassa elokuviin ja iltaa istumaan.
Tyttökirja. Mitäs tytöt? Tyttöenergiaa! Missäs tyttö on ollut? Tytönheilakka. Tyttömäinen. Tyttökaveri. Tyttöystävä. Tyttöjen juttuja. Minä olen ollut tyttö, mutta en ole sitä enää. Minun sisälläni saattaa edelleen asua pieni tyttö, mutta ei se ulospäin näy. Joku saa kutsua minua tytöksi, mutta toiset eivät. Koskela saa tytötellä, sillä on siihen erikoislupa. Ystävättäret saavat puhua kollektiivisesta tyttöporukasta. Mutta parikymppinen opiskelijapoika ei saa tervehtiessään kutsua minua tytöksi, koska voisin melkein olla hänen äitinsä. Jos tekee niin, muuttuu hän minulle pojuksi ja voin vakuuttaa, että siinä tilanteessa se ei ole hellittelynimi. Kahdeksankymppinen asiakas saa tiskin toiselta puolelta ystävällisesti hymyillen kysyä ”Missäs tyttö on ollut?” Se on lämmin pitkäaikaisen kirjastoasiakkuuden sallima kysymys. Tyttö on hankala kutsumanimi. Lähes kaikille yllä luettelemilleni tyttö-sanoille ja -lauseille voi antaa vähintään kaksi tulkintasisältöä. Mitäs tytöt? -tervehdys on nais(työ)kavereiden kesken ihan asiallinen, mutta miehen sanomana ei. Eikä varsinkaan jos miesporukkaa ei voi tervehtiä vastaavalla kysymyksellä Mitäs pojat. Varsinkin nuoremman miehen sanomana ilmaus saa vähättelevän merkityksen – ja usein vielä täysin sanojan tarkoituksen vastaisesti. Tytönheilakka voi olla sisällöltään hellä tai moittiva, tyttömäinen kehuva tai vähättelevä. Näihin kuten edelliseenkin liittyy olennaisesti ikä. Onko keski-ikäinen nainen vakavasti otettava, jos hän käyttäytyy kuin tytönheilakka tai pukeutuu tyttömäisesti? Tyttömäinen ulkonäkö, kasvot ja ruumiinrakenne voivat keski-ikäisellä tietysti olla joidenkin mielestä tavoiteltavia ominaisuuksia. Tyttökaverit. Tyttöystävät. Jos tytöllä/naisella on paljon tyttökavereita, se on kiva juttu. Jos poika/mies puhuu tyttökavereistaan, alkaa miettiä ovatko kyseessä ”vain” ystävät vai onko puhujalla kovin vilkas ja vaihteleva seksuaalielämä. Tyttöystävästään puhuvan naisen kohdalla saattaa miettiä seksuaalista suuntausta. Eikö näiden välille voisi tehdä selkeää eroa? Tyttökaveri olisi ystävä, mutta tyttöystävä seurustelukumppani. Sama tietysti pätisi poikakaveriin ja -ystävään. Tyttöenergia? Hieno juttu, mutta jo kolmikymppisenä aloin toivoa itselleni enemmän Merete Mazzarellan lanseeraamaa tätienergiaa. Ärtyisänä päivänä tanttaenergiakin kelpaisi. Tyttöjen jutut voivat miehistä olla turhanpäiväistä löpinää, mutta naiset tietävät, että tyttöjen jutut ovat oikeaa asiaa. Niissä parannetaan maailmaa, setvitään yksityiselämän ongelmia, parisuhdetta, lapsia, työelämää, politiikkaa, euroviisuja, seksikkäimpiä miehiä, elokuvia, TV-sarjoja, parasta ryppyvoidetta, huulipunan oikeaa sävyä, parhaita kenkä- ja laukkukauppoja, ruokavinkkejä, opetusohjelmia, terveydenhuoltopolitiikkaa, vanhempia, kulttuuria, haaveita, unelmia. Joskus voidaan puhua autoistakin.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
- Tytö tyttökö?
- Tytö tyttö!
Seuraa viiden pisteen vihje:
Jarl Robert Hemmerin erään romaanin nimi sisältää tuon sanan... siis Jarl Robert Hemmerin romaanin nimi sisältää tuon sanan...
Kolmen pisteen vihje:
Ulkomaanelävät, jotka eivät suomea koskaan ole tulleet opetelleeksi, kutsuvat ymmärtämättömyyksissään tuolla suomen kielen sanalla mm. erästä Mimosoideae-heimoon kuuluvaa kasvia.... siis kasvin nimi...
Ja yhden pisteen vihje:
Koko konversaatio löytyy täältä.... siis täältä löytyy ...
http://www.internet-encyclopedia.org/wiki.php?title=List_of_tongue-twisters
Haluatteko osallistua vielä arvontaan? Vaikka nyt putosittekin jatkosta, voitte yhä halutessanne osallistua Huittisten matkan arvontaan, joka on tarkoitettu kaikille osallistuneille.
Voi esittää myös vastakysymyksen: mistä on tai oli pääteltävissä, että tuossa ylipäätään oli verbi? Viittaisiko siihen, että Tui tiesit heti mistä oli kysymys?
Ja toinen juttu, jonka olen jostain lukenut todeksi väitettynä: silloin taannoin Kostanuksessa kun oli paljon suomalaisia töissä, ja heistä tehtiin raportti johonkin, niin yksi kaveri oli oli lehtimiehelle todennut että "... ja noita tyttölöitä ptäisi olla täällä enemmän..." No niin, joku sitten alkoi täällä koto-Suomessa kauhistelemaan että on se hirveätä kun siellä Venäjällä (silloin vielä NL) on ilotaloja! Ja lisää pitäisi olla!
Murteita ainakin vähän ymmärtävillä on joskus levollisempi uni kuin niillä jotka eivät niitä yhtään ymmärrä.
jees, tuo kirja oli juuri tuo Hemmerin sankaritaina Onni Kokosta.
Sopipa tuo hyvin aiheeseen : D
Tui, kirjoituksesi olisi voinut olla kuin minun suustani.
Tyttö-sanaan tosiaankin liittyy sekä positiivisia että negatiivisia mielleyhtymiä.
Tätienergiseksi tunnen oloni toisinaan, en kovin tyttömäiseksi, sellaiseksi keijunkeveäksi, ajatustakin liukkaammin liiteleväksi. En ole koskaan oikein tuntenutkaan, vaikka tiedän olevani tyttö enkä koskaan ole halunnut olla poika tai mies. Itseasiassa koko ajatuskin kauhistuttaa minua.
Minun on muutenvaikea kuvitella, että kukaan ottaisi vakavasti ilmaisua setä-energia. Siinä ei jostain syystä ole samaa voimaa kuin tätienergiassa. Sen vastine olisi kai mies- tai äijäenergia.
Teit hyvän huomion piilosyrjinnästä ja -merkityksistä sanavalinnoissa.
"Pojat on poikia" sanonta korostaa sitä, miten tyttöjen oletetaankin käyttäytyvän paremmin, ja jos poika jotain pahaa tekee, niin sehän on vaan normaali. Nämä ovat niin syvällä olevia rakenteita, etten usko niiden muuttuvan koskaan.
Omalla kohdallani olen miettinyt saksan kieltä, ja sen korostettua sukupuolierottelua. Kaikki ammattinimikkeet muuttuvat -in päätteisiksi kun työtä tekee nainen, ihan kuin meillä entisaikaan opettajattaret ja muut. En vielä tunne saksalaista yhteiskuntaa niin hyvin, että osaisin nähdä millainen naisten asema työtä tekevässä yhteiskunnassa on, mutta en voi olla uskomatta etteikö nimenomaan tällaiset kielelliset rakenteet heijasta tiettyä eriarvoisuutta myös käytännön tasolla.
Onkin kiinnostavaa lukea blogistasi, alatko käsitellä tätä sivuavia teemoja Saksaan muutettuasi.
Mukavaa sunnuntaita!
Tämä on todennäköisesti tehokas strategia.
Testi: kutsutko naisia tytöiksi? Jos kutsut, niin miksi? Oletko ajatellut sanan sisältämiä konnotaatioita?
Tuo ehdottamani homeopaattinen strategia vaatisi taakseen tietysti "laajan kansanliikkeen" ja arvovaltaisen suojelijan, lisäksi sen käynnistymisen pitäisi olla yleisesti tiedossa, muuten se ei toimisi. Siis voisi herättää nyt sitten vaikka esim. kirjastossa kummastusta jos (nais)virkailija tervehtisi naisasiakasta: "No kato huarra, mitä läksit?" Väärinkäsityksiä ei kävisi välttäminen.
Mutta periaatteessa, tuollainen tietyn sanan tabu-luonteen ja sen sisältämän ärsytyspanoksen asteettainen purkaminen kävisi juuri tätä arkipäiväistämisen, merkityksen liudentamisen ja häivyttämisen tietä.
Tällä tiellä tunnutaan olevan jo naisen sukuelimen kansanomaisesn nimityksen kanssa, nuorimmalle sen käyttäjäsukupolvelle se varmaan on synonyymi niinkulle ja totalle.
Kontio, mesikämmen, ohto...
Huomaan yleensäkin olevani ulkopuolinen! Siitä se pojattelu varmaankin juontuu.