Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
11.03.2006 - 14:42
Mennään tyttöporukassa elokuviin ja iltaa istumaan.
Tyttökirja.
Mitäs tytöt?
Tyttöenergiaa!
Missäs tyttö on ollut?
Tytönheilakka.
Tyttömäinen.
Tyttökaveri.
Tyttöystävä.
Tyttöjen juttuja.

Minä olen ollut tyttö, mutta en ole sitä enää. Minun sisälläni saattaa edelleen asua pieni tyttö, mutta ei se ulospäin näy. Joku saa kutsua minua tytöksi, mutta toiset eivät. Koskela saa tytötellä, sillä on siihen erikoislupa. Ystävättäret saavat puhua kollektiivisesta tyttöporukasta. Mutta parikymppinen opiskelijapoika ei saa tervehtiessään kutsua minua tytöksi, koska voisin melkein olla hänen äitinsä. Jos tekee niin, muuttuu hän minulle pojuksi ja voin vakuuttaa, että siinä tilanteessa se ei ole hellittelynimi. Kahdeksankymppinen asiakas saa tiskin toiselta puolelta ystävällisesti hymyillen kysyä ”Missäs tyttö on ollut?” Se on lämmin pitkäaikaisen kirjastoasiakkuuden sallima kysymys.

Tyttö on hankala kutsumanimi. Lähes kaikille yllä luettelemilleni tyttö-sanoille ja -lauseille voi antaa vähintään kaksi tulkintasisältöä. Mitäs tytöt? -tervehdys on nais(työ)kavereiden kesken ihan asiallinen, mutta miehen sanomana ei. Eikä varsinkaan jos miesporukkaa ei voi tervehtiä vastaavalla kysymyksellä Mitäs pojat. Varsinkin nuoremman miehen sanomana ilmaus saa vähättelevän merkityksen – ja usein vielä täysin sanojan tarkoituksen vastaisesti.

Tytönheilakka voi olla sisällöltään hellä tai moittiva, tyttömäinen kehuva tai vähättelevä. Näihin kuten edelliseenkin liittyy olennaisesti ikä. Onko keski-ikäinen nainen vakavasti otettava, jos hän käyttäytyy kuin tytönheilakka tai pukeutuu tyttömäisesti? Tyttömäinen ulkonäkö, kasvot ja ruumiinrakenne voivat keski-ikäisellä tietysti olla joidenkin mielestä tavoiteltavia ominaisuuksia.

Tyttökaverit. Tyttöystävät. Jos tytöllä/naisella on paljon tyttökavereita, se on kiva juttu. Jos poika/mies puhuu tyttökavereistaan, alkaa miettiä ovatko kyseessä ”vain” ystävät vai onko puhujalla kovin vilkas ja vaihteleva seksuaalielämä. Tyttöystävästään puhuvan naisen kohdalla saattaa miettiä seksuaalista suuntausta. Eikö näiden välille voisi tehdä selkeää eroa? Tyttökaveri olisi ystävä, mutta tyttöystävä seurustelukumppani. Sama tietysti pätisi poikakaveriin ja -ystävään.

Tyttöenergia? Hieno juttu, mutta jo kolmikymppisenä aloin toivoa itselleni enemmän Merete Mazzarellan lanseeraamaa tätienergiaa. Ärtyisänä päivänä tanttaenergiakin kelpaisi.

Tyttöjen jutut voivat miehistä olla turhanpäiväistä löpinää, mutta naiset tietävät, että tyttöjen jutut ovat oikeaa asiaa. Niissä parannetaan maailmaa, setvitään yksityiselämän ongelmia, parisuhdetta, lapsia, työelämää, politiikkaa, euroviisuja, seksikkäimpiä miehiä, elokuvia, TV-sarjoja, parasta ryppyvoidetta, huulipunan oikeaa sävyä, parhaita kenkä- ja laukkukauppoja, ruokavinkkejä, opetusohjelmia, terveydenhuoltopolitiikkaa, vanhempia, kulttuuria, haaveita, unelmia. Joskus voidaan puhua autoistakin.

Etappisika kirjoitti 11.03.2006 - 15:51
- Tyttö! Tytöö tyttöön tytö tyttö!
- Tytö tyttökö?
- Tytö tyttö!
Tui kirjoitti 11.03.2006 - 16:08
:) Mitähän tuo verbi tarkoittaa?
Etappisika kirjoitti 11.03.2006 - 18:47
Tuo alun tytöttely toi mieleeni erääseen toiseen kaksitavuiseen sanaan perustuvan tunnetun konversaationpätkän.

Seuraa viiden pisteen vihje:

Jarl Robert Hemmerin erään romaanin nimi sisältää tuon sanan... siis Jarl Robert Hemmerin romaanin nimi sisältää tuon sanan...


Kolmen pisteen vihje:

Ulkomaanelävät, jotka eivät suomea koskaan ole tulleet opetelleeksi, kutsuvat ymmärtämättömyyksissään tuolla suomen kielen sanalla mm. erästä Mimosoideae-heimoon kuuluvaa kasvia.... siis kasvin nimi...

Ja yhden pisteen vihje:
Koko konversaatio löytyy täältä.... siis täältä löytyy ...

http://www.internet-encyclopedia.org/wiki.php?title=List_of_tongue-twisters


Haluatteko osallistua vielä arvontaan? Vaikka nyt putosittekin jatkosta, voitte yhä halutessanne osallistua Huittisten matkan arvontaan, joka on tarkoitettu kaikille osallistuneille.
Etappisika kirjoitti 11.03.2006 - 18:51
Niin siis, itse kysymykseen tietysti on tarkkaan ottaen vastattava: ainakaan minun tietääkseni tuo verbi ei tarkoita mitään.
Voi esittää myös vastakysymyksen: mistä on tai oli pääteltävissä, että tuossa ylipäätään oli verbi? Viittaisiko siihen, että Tui tiesit heti mistä oli kysymys?
Tui kirjoitti 11.03.2006 - 19:59
Jep, tiesin kyllä. Yhdistin sen heti tähän "kokoo koko kokko" jne. ja tietysti heti mietin että tähänkin liittyisi oikea verbi. Viitannet Hemmerin kirjaan Onni Kokko och andra berättelser. Hauska tuo linkki. Kiitos siitä.
Etappisika kirjoitti 11.03.2006 - 21:35
Nuo murreväännökset ja väärinluennat yms.ovat myös tästä "tyttö"-sanasta huumoriksi aiotuissa jutuissa yleisiä; sellainen sketsi oli joskus muinoin tv:ssä missä oli niinkun tyhmä ministeri (tällainen hahmohan on sinänsä perushuumoriin kuuluvaa, vaikkei sellaista reaalimaailmassa voisi ajatella olevan...) joka luki puheessaan ihan sanatarkasti mitä avustajat sinne kirjoittivat, ja sitten se tietenkin luki kirjoitusvirheetkin, että "hallitus aikoo poistaa tytöttömyyden..." (pro työttömyyden) - jotenkin noin se meni... hauskaa...
Ja toinen juttu, jonka olen jostain lukenut todeksi väitettynä: silloin taannoin Kostanuksessa kun oli paljon suomalaisia töissä, ja heistä tehtiin raportti johonkin, niin yksi kaveri oli oli lehtimiehelle todennut että "... ja noita tyttölöitä ptäisi olla täällä enemmän..." No niin, joku sitten alkoi täällä koto-Suomessa kauhistelemaan että on se hirveätä kun siellä Venäjällä (silloin vielä NL) on ilotaloja! Ja lisää pitäisi olla!

Murteita ainakin vähän ymmärtävillä on joskus levollisempi uni kuin niillä jotka eivät niitä yhtään ymmärrä.

jees, tuo kirja oli juuri tuo Hemmerin sankaritaina Onni Kokosta.
Etappisika kirjoitti 11.03.2006 - 21:37
No on tämäkin nyt! Kostamus, ämmällä.
Tui kirjoitti 11.03.2006 - 23:45
kielivirheet on hauskoja. Joskus kauan sitten kuulin uutistenlukijan radiossa sanovan vakaalla äänellä "Radion sinfoniaorkesteri palasi tänä aamuna korsetti (pieni hiljaisuus) konserttikiertueelta.." Ei anteeksipyyntöä, ei äänen värähdystä. Oli kyllä hieno aamu-uutinen.
Louhi kirjoitti 12.03.2006 - 01:04
"Kostamus, ämmällä." ; D

Sopipa tuo hyvin aiheeseen : D

Tui, kirjoituksesi olisi voinut olla kuin minun suustani.
Tyttö-sanaan tosiaankin liittyy sekä positiivisia että negatiivisia mielleyhtymiä.

Tätienergiseksi tunnen oloni toisinaan, en kovin tyttömäiseksi, sellaiseksi keijunkeveäksi, ajatustakin liukkaammin liiteleväksi. En ole koskaan oikein tuntenutkaan, vaikka tiedän olevani tyttö enkä koskaan ole halunnut olla poika tai mies. Itseasiassa koko ajatuskin kauhistuttaa minua.

Tui kirjoitti 12.03.2006 - 01:15
Niin, Louhi, minusta on hieman outoa, etä poika ja sen riinnakkaistermit herättävät aika erilaisia konnotaatioita. Poikamainen mies on positiivinen määritelmä, jätkät osin myös. Pojankoltiainen ja tytönheitukka. Koltiainen ja heitukka määrittelevät eri asioita, heitukka on konnotaatioltaan kielteisempi. Koltiainen viittaa "pojat on poikia" jne. Näitähän riittää. Kielen sisään on rakentuneena paljon tarkoittamatonta syrjintää eivätkä puhujat oikeasti tule niitä usein ajatelleeksi. Siksi niitä on niin vaikea karsia ja silloin kun karsitaan, syntyy usein aivan älyttömiä nimikehirniöitä.

Minun on muutenvaikea kuvitella, että kukaan ottaisi vakavasti ilmaisua setä-energia. Siinä ei jostain syystä ole samaa voimaa kuin tätienergiassa. Sen vastine olisi kai mies- tai äijäenergia.
Tassu kirjoitti 12.03.2006 - 08:56
Mielenkiintoista on myös se, milloin tytöttely alkaa häiritä. Olen itse siinä iässä, että tyttö en enää ole, mutta täti en vielä suostu olemaan. Mikä sitten olen?

Teit hyvän huomion piilosyrjinnästä ja -merkityksistä sanavalinnoissa.
"Pojat on poikia" sanonta korostaa sitä, miten tyttöjen oletetaankin käyttäytyvän paremmin, ja jos poika jotain pahaa tekee, niin sehän on vaan normaali. Nämä ovat niin syvällä olevia rakenteita, etten usko niiden muuttuvan koskaan.

Omalla kohdallani olen miettinyt saksan kieltä, ja sen korostettua sukupuolierottelua. Kaikki ammattinimikkeet muuttuvat -in päätteisiksi kun työtä tekee nainen, ihan kuin meillä entisaikaan opettajattaret ja muut. En vielä tunne saksalaista yhteiskuntaa niin hyvin, että osaisin nähdä millainen naisten asema työtä tekevässä yhteiskunnassa on, mutta en voi olla uskomatta etteikö nimenomaan tällaiset kielelliset rakenteet heijasta tiettyä eriarvoisuutta myös käytännön tasolla.
Tui kirjoitti 12.03.2006 - 09:53
En minäkään nyt mitään tädittelyä halua, paitsi että kirjastotäti olen ihan mieluusti. Miksi ei voi vain kysyä "mitä kuuluu/miten menee" tjs. Tytöttely ärsyttää silloin, kun sen sanoo joku muu kuin läheiseni tai ystäväni. Näin siksi, että näiden muiden motiiveista en ole tietoinen. Nuori opiskelijapoika, jolle muinoin kimmastuin tytöttelystä, ei todellakaan tarkoittanut mitään alentuvaa ja hänen oli hyvin vaikea ymmärtää tuiskahdustani. Vasta kun ilmoitin alkavani kutsua häntä pojuksi ja kysäisin miltä se kuulostaisi, hän ehkä tajusi jotain. Hieman järkytyin, kun tajusin etteivät vanhemmat kollegani pitäneet tytöttelyä mitenkään pahana. Ehkä heidän ikäpolvensa on asiaan tottunut tai sitten heidän tätienergiansa oli iloisempaa kuin minun. En kuitenkaan suostu pitämään asennettani tiukkapipoisuutena vaan täysin asiallisena. Olen huomannut, että en osaa helposti tytötellä edes ystävättäriäni.

Onkin kiinnostavaa lukea blogistasi, alatko käsitellä tätä sivuavia teemoja Saksaan muutettuasi.
Mukavaa sunnuntaita!
Etappisika kirjoitti 12.03.2006 - 10:14
Tuohon "tytöttelyyn" liittyen tuli mieleen ehdottaa (en siis ole tyttö saati täti itse, vaan setä) samanlaista semioottista proaktiivista strategiaa kuin mustat ovat käyttäneet; USA:ssa ainakin mustien slangiin on napattu nämä halventavat nimitykset "boy" ja "nigger" ja annettu niille ikäänkuin uusi merkitys; kuunnelkaa lähes mitä tahansa rap-juttua, sana "nigga" soi siellä tämän tästä... Ja muistanko väärin, että suomalaiset nuoret huoritteluun kyllästyneet tytöt ovat alkaneet kutsua toisaan "huoriksi".

Tämä on todennäköisesti tehokas strategia.
Tui kirjoitti 12.03.2006 - 10:21
Ei minusta kyllä ole ketään huorittelemaan, karsea ajatuskin. Tytöttelyä naiset käyttävät itse paljon keskenään, ihan niin kuin miehet kulkevat jätkä/poikaporukoissa. Ongelma on siinä, että tytöttelyä ei osata pitää halventavana, se on monien mielestä ihan normaali puhuttelu. Miehet ymmärtävät sen vasta, kun pojan vääntää pojuksi.

Testi: kutsutko naisia tytöiksi? Jos kutsut, niin miksi? Oletko ajatellut sanan sisältämiä konnotaatioita?
Etappisika kirjoitti 12.03.2006 - 11:58
En tiedä kysytkö minulta? Vastaan kuitenkin: herrassetänä ja herrassikana en tytöttele naisia, vain tyttöjä - operatiivinen tytön raja menee minulla noin 16-18 vuoden tietämissä.

Tuo ehdottamani homeopaattinen strategia vaatisi taakseen tietysti "laajan kansanliikkeen" ja arvovaltaisen suojelijan, lisäksi sen käynnistymisen pitäisi olla yleisesti tiedossa, muuten se ei toimisi. Siis voisi herättää nyt sitten vaikka esim. kirjastossa kummastusta jos (nais)virkailija tervehtisi naisasiakasta: "No kato huarra, mitä läksit?" Väärinkäsityksiä ei kävisi välttäminen.

Mutta periaatteessa, tuollainen tietyn sanan tabu-luonteen ja sen sisältämän ärsytyspanoksen asteettainen purkaminen kävisi juuri tätä arkipäiväistämisen, merkityksen liudentamisen ja häivyttämisen tietä.
Tällä tiellä tunnutaan olevan jo naisen sukuelimen kansanomaisesn nimityksen kanssa, nuorimmalle sen käyttäjäsukupolvelle se varmaan on synonyymi niinkulle ja totalle.

Kontio, mesikämmen, ohto...
Tui kirjoitti 12.03.2006 - 14:41
Jep, Etappisika, sinulta kysyin. Ja fiksusti toimit. Tytön arkipäiväistäminen ei onnistu, jos poikaa ei oteta samanlaiseen käyttöön. Nyt kuitenkin on kysymys sukupuolitetusta puhuttelusta.
Silja Orvokki kirjoitti 12.03.2006 - 20:30
Minä olen meidän työyhteisössä ainoa nainen ja käytän miespuolisista työtovereistani nimitystä "meidän pojat". Jotenkin en osaa käyttää heistä nimitystä "miehet" tai "työkaverit". Pojatteluun liittyy kuitenkin jonkilainen näkemys siitä, että "pojat" eivät ymmärrä minua ja ne juttelevat aina niiden "poikien" juttuja.

Huomaan yleensäkin olevani ulkopuolinen! Siitä se pojattelu varmaankin juontuu.
Tui kirjoitti 12.03.2006 - 21:50
Oletko sinä heille tyttö? Se mitä hain kirjoituksessani takaa on se, että miksi ihmeessä esimerkiksi nuoret miehet tytöttelevät vanhempia naisia? Kieli sisältää paljon piilotettuja asenteita ja minusta olisi hyvä tiedostaa niitä. Jos hyväksyy itsensä tytöttelyn niin OK, mutta kannattaa tietysti miettiä miksi sen hyväksyy ja miettiä myös sisältääkö nimitys jotain sellaista, mitä ei hyväksy.
Silja Orvokki kirjoitti 13.03.2006 - 07:47
He kyllä käyttävät minun etunimeäni, kun he puhuvat minusta. Minä taas kun puhun heistä ryhmänä puhun pojista.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter