Palaan vielä Egotrippiin ja yhteen lempikappaleistani.

          Tarpeeton mies
          ei kiirettä mihinkään    
          ei tarvetta olla missään
          Kun on tarpeeton mies
          ei kukaan vaadi sulta mitään

          Tarpeeton mies
          ei vastuuta harteilla
          vain numerona tilastoissa
          Tässä on tarpeeton mies
          kaikessa tarpeettomuudessaan

          Sitä vain herää ja huomaa
          yhtenä kauniina päivänä
          ilman osaa tai arpaa mihinkään

          Tarpeeton mies
          ei menossa minnekään
          tulossa ei-mistään
          Tämä tarpeeton mies
          ei vaadi sulta mitään

          Sitä vain herää ja huomaa
          yhtenä kauniina päivänä
          ilman osaa tai arpaa mihinkään
             (Egotrippi: Tarpeeton mies levyltä Matkustaja)

Tarpeeton mies on niitä lauluja, joista pidin välittömästi ensi kuulemalta. Se oli minusta hyvin lohdullinen kappale. Sen rauhallinen melodia ja toteavat sanat eivät olleet ristiriidassa keskenään. Tarpeettomuus ei laulussa tuntunut olevan ahdistava tunne. Lähes keinuva melodia tuuditti lempeään, vaateettomaan olotilaan. Kuuntelin kappaletta taas tänään tarkoin korvin. Nyt en oikein tiedä mitä ajattelisin, kuuntelen sanoja nykyisin ehkä hieman toisin. Aikana, jolloin kuuntelin Tarpeetonta miestä paljon, olin melko stressaantunut. Missään vaiheessa en samaistunut tekstin puhujaan. Nyt huomattavasti vähemmän stressaantuneena olen alkanut miettiä, että ehkäpä tiedostamattani samaistuinkin. Luulen, että minuun vetosivat nimenomaan säkeet ei kiirettä mihinkään/ ei tarvetta olla missään/--/ ei kukaan vaadi sulta mitään. Stressaantuneelle ne olivat hyvin rauhoittavia ajatuksia.

Edelleenkin minuun vetoaa sanoituksen tyyneys ja toteavuus, kyseessä ei ole mikään valitusvirsi. Mutta olen alkanut ajatella, että kyseessä on kuitenkin hyvin surullinen laulu.