Pinoja kasoja askartelua
kyniä lehtiä kaaosta.
Arki on aina lavastamaton.
Kerää poimi ruoki.
Vie tuo puhdista.
Arki on imperatiivia.
Harppaa yli siirrä katse.
Istu halaa suukota.
Kuuntele laula satuile.
.
olen muuten kirjoittanut arvion Riina Katajavuoren ja Salla Savolaisen lapsiperheiden koteja esittelevästä kirjasta
Miten se menikään?
Jos pöytä on sekaisin, on pää järjestyksessä.
Jos pöytä on järjestyksessä, on pää sekaisin.
Oopee, totta puhut.
Oh-show-tah hoi-ne-ne, olisikin sen pää järjestyksessä :)
Elegia, tämä on vielä tarkasti rajattu...
Neulekirppu, kerroksia löytyy kyllä. Liki arkeologisia.
Tuota kuvaa katsoessa ihan sielu lepää - imen itseeni, hengitän sisään... ja pidän tauon siitä ikuisesta riittämättömyyden tunteesta, että miten voi olla että meillä aina vaan on paikata pikkuista enemmänkin sekaisin... :-)
Ensimmäisellä vilkaisulla epäilin tuon tosin olevan kuvan tiskipöydästä.... :D
(Jaa, meniskähön siivoamaan vai osallistuisiko Runotorstaihin... hmmm..?)
Marikki, ihanaa, ei siis vain meillä :)
Eija, ei tällaista voi lavastaa, ei edes tuota mukin Myytä katsomaan kiukkuisesti lasten kokeillen tekemää ja kenellekään kelpaamatonta jälkiruokaa.
hpy, jos tuo olisi työpöytäni, minäkin tietäisin mitä missäkin on.
Lepis, tämä on ruokapöytä...
Kops, ja sitten on palkkatyöt ja kirjat jne.
Siivosin koko päivän ja sitten tulin tänne! ;D
Hehee!
Meillä oli aamulla samanlaista. =))))
Kiitos kaikille kommentoijille, hauskaa jos kuvasta ja tekstistä löytyi samastumiskohteita. Ehkäpä taas yksityinen onkin yleistä.
Arki on imperatiivia itse kullekin. Arki saattaapi olla myös kysymyksiä, joita runosi herätti? (huom. kysymysmerkki...). Käsitteen määrittely? Mikä on imperatiivia itse kullekin? Käskenkö itseäni johonkin, mihin en halua, mistä en piittaa? "Harppaa yli, siirrä katse". Välinpitämättömyyttä? Haluan tulkita, että olet huolissasi siitä(kin). Entä haastanko minä tietoisesti jonkun asian, jonka haluan kohdata vai väitänkö vastaan? Ehkä haluan istua alas, rauhassa, käskemättä.
Kiitos herättämistäsi kysymyksistä.
H.
http://fredrikantoinen.blogspot.com/2007/10/arkisia-imperatiiveja.html
Runossani yli harppaaminen on välinpitämättömyyttä puuduttavia arkiaskareita kohtaan, jos ne estävät tärkeämmän, eli toisen, vaikkapa lapsen, kohtaamisen. Imperatiivimuodolla käskin/kehotin katsomaan olennaiseen. Mutta kuten runoissa aina, tulkinta on vapaa.