|
|||
 |
|
||
|
04.10.2007 - 13:21
Missä vietit talvisotasi? Sodassa sanoo yksi. Kotona väittää toinen, sehän oli vanha mies. Oliko kädessäsi kynä, ase vai valjaat? Katsoitko taivaalle kuusten välistä korvissasi tykkien kumu vai lumisen pellon poikki järven jäälle Pohjanmaan humisevassa hiljaisuudessa? Minun isoisälläni oli kaunis käsiala, niin on aina minulle kerrottu. Siksi siitä tehtiin heti kirjuri. Suurilla maamiehen käsillään hän kirjoitti selkeitä kirjaimia, ehkä hieman vinoja. Enää en tiedä missä hän kirjoitti. Kuitenkin näen sinut kirjoittamassa kaatuneiden listaa huojuvan valon alla, hieman kumarassa. Mielesi pohjalla häivähtää kiitollisuus pojattomuudesta, koskaan ei sinun tarvitsisi kirjoittaa poikasi nimeä, kaatunut Summassa. Värähtikö kätesi kun eteen tuli tuttu nimi kotikylästä, tekikö mustetahra nimen painavaksi? Kaatunut Summassa. Sinulla on perheesi valokuva rintataskussa. Et katso sitä usein, sinä muistat kyllä. Vaimosi sileän nutturan, tyttäriesi hymyt ja puheliaisuuden. Kun kirjoitit kaatuneiden listaa, kaatunut Suomussalmella, olitko epävarmuuden alla varma kotiin pääsystä? Kuvitelmassani mietin päästätkö mieleesi hevosesi, kädessä löysästi roikkuvat valjaat? Polle, nooh. Pelkäätkö toukotöiden jäävän väliin, mietitkö siemenperunoiden riittävyyttä? Pelkäätkö? Mietitkö peräkamarissa kutovaa sisartasi, toivotko veljenpoikiesi kasvavan hitaasti sodan yli? Näen sinut maaliskuussa. Kävelet kirkolta kotiin, yksin sitä uuvuttavan pitkää mäkeä, reppu selässä, ojanpiennarten hankia rukkasella viistäen. Pysähdyt kahden tien haaraan, siristät silmiäsi kohti järveä ja saarta. Astut painavin askelin, hieman kumarassa, suuri mies, vakaa. Illalla äitini istuu polvellasi. Uskaltaako hän nojata päänsä hetkeksi olkaasi vasten? Tuttu mies, jossa on vieras haju ja ympärillä uudenlainen hiljaisuus? Kun tyttäresi istui hiljaa ujostellen polvellasi ehkä hieman kaulasta likistäen et tiennyt, että vuosikymmenien päästä leikkaisit uuden talosi piisin vieressä pienen tyttärentyttäresi hiuksia. Niillä suurilla maamiehen käsilläsi, joilla kirjoitit niin kaunista käsialaa. ********************************************************** Isoisästä kirjoittaa myös Tommi.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Kuvia
 Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro 
|
||
Tuo isoäitirunon kynä taskussa / sormus sormessa oli hyvä lopetus.
Tuli mieleen, että meille kaikille tekisi hyvää kirjoittaa eläytyen jonkin läheisen ihmisen asemaan - ei pelkästään kirjoittamisen harjoitteluna, vaan että ymmärtäisimme paremmin toisia. Samalla nämä kirjoitukset toimivat kunnianosoituksena kohteillensa.
Itse en sotaa osaisi ajatella - enkä osaisi kirjoittaa - sukuni kautta, tai sukua sotien kautta - kaikki isovanhempani ovat tai ovat olleet niin nuoria sotien aikaan.
Näitä sotatarinoita luen aina suurella varauksella muutenkin, en vain kestä sitä surullisuutta ja draagisuutta. Onneksi mukaan mahtuu onnellisiakin tarinoita, nämä molemmat olivat siitä juuri niin ihania! Harvoin saa lukea näin lempeää tarinaa sota-ajasta.
Mielenkiintoinen näkökanta muuten, kiitollisuus pojattomuudesta - vertaan siihen, miten vanhat ihmiset pitävät usein vieläkin poikalapsia tärkeimpinä.. Molemmissa tarinoissa tuli tämä kontrasti.
Molemmat kirjoitukset ovat tietenkin kuvitelmaa, mutta eniten tosiasioita on isoäiti-kuvauksessa. Isoisäni kuoli kun olin pieni enkä muista hänestä paljoakaan, mutta hän on aina kiinnostanut minua.