Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Melankolian hipaisu

27.09.2007 - 13:18

"On olemassa kursiivinen melankolia"

- säe Eino Santasen runosta 'Sisiliskoja kuin runonjalkoja' kokoelmasta Kuuntelen, romantiikkaa (Tammi 2002) Valokuvatorstain haasteena.

Kategoria: Torstaiblogit 12 kommenttia Kommentoi

Elegia kirjoitti 27.09.2007 - 14:52

Vielä hipaisu. Kohta melankolia vetää verhon alas: esirippu sulkeutuu, melankolia palaa kotiinsa. On niin tuskallista nähdä toisten elävän, kun ei itse elä.

Tällaista tuli mieleeni kuvastasi. Sain tarkastella mielenkiintoista kuvakulmaa hetken ennen kuin kuvittelin löytäneeni punaisen langan. Tulkinta lienee vapaa :)

Tuima kirjoitti 27.09.2007 - 15:02

Elegia, tulkinta on vapaa :)

Hilkka kirjoitti 27.09.2007 - 15:09

Kuvasi antaa aivotyötä, mutta en vielä keksinyt mitään varteen otettavaa ajatusta. Pitää palailla asiaan, jos keksin jotain :)

Liisa kirjoitti 27.09.2007 - 16:01

Rullaverho, näkymä syksyiseen maisemaan. Oman mielialan mukaan se on joko melankolinen tai ei. Kivasti vinossa. :)

Viides rooli kirjoitti 27.09.2007 - 16:23

Kuvasi toi heti mieleen kuoleman, joka voi ilmestyä - ja usein ilmestyykin - vaivihkaa, ohuesti ja nopeasti. Ehkä kuvan tulkintaa ja ristin hahmottamista edesauttoi juuri lukemani uutinen taitavan näyttelijän Marjatta Raidan kuolemasta. Melankoliahan on surun sisar.

Obeesia kirjoitti 27.09.2007 - 16:25

Jännä ratkaisu teemaan.

Kirsi kirjoitti 27.09.2007 - 16:59

Vahvassa kursiivissa. Häivähdys melankoliaa.

Tuima kirjoitti 27.09.2007 - 18:25

Kiinnostavia tulkintoja. Melankolia voi todellakin olla surun sisar. Hyvä että kuvassa on nähty aiheenmukaisuutta, minulle se nimittäin on hieman melankolisen tunnelman kuva.

savisuti kirjoitti 27.09.2007 - 22:23

Pieni kantaa suurta - tahallista vai tahatonta. Joskus menee näinkin päin.

Kuvablogisti kirjoitti 28.09.2007 - 12:37

Ellei kuvaa katso liian tarkkaan, ei välttämättä huomaa, että kuvaa on kallistettu. Voi vain ajatella, että värit ja valo ovat jääneet ulos ja rasti näkymän edessä kieltää sinua menemästä sinne. Kallistus aiheuttaa myös tunteen, että kuva on otettu yläviistoon eikä sinne enää pian yllä.

Tuima kirjoitti 28.09.2007 - 15:24

Savisuti, joskus niinkin :)

Kuvablogisti, kuva on itseasiassa otettu hieman yläviistoon ja valmiiksi vinossa.

Maria kirjoitti 28.09.2007 - 20:59

Kuvasta tulee mieleen vanhuus tai sairaus. Kun ei välttämättä enää pääsekään sängystä ylös. Maisema ja vedin... maisema päälle tai pois.