Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Lumoa jäällä

19.02.2006 - 15:25

Torinon olympialaisten aikana olen oppinut, että pikaluistelun 500 metrillä jää on pehmeämpää kuin pidemmillä matkoilla, koska liukuominaisuuksien pitää pitkillä matkoilla olla paremmat. 500 metrillä kilpailijat kuulemma pikemminkin juoksevat kuin luistelevat. Short trackissa jää on -9° ja taitoluistelussa -4°. Mitähän asteiden tulee olla jääkiekossa ja curlingissa? Mutta mitäpä asteista. Jäälajeista minua kiinnostavat ainoastaan taitoluistelu ja curling, joita seuraan niin paljon kuin mahdollista.

Taitoluistelu viehättää taiteellisuuden takia. Parhaimmissa esityksissä on mieletön tunnelataus, jonka hyvä esittäjä pystyy välittämään katsojalle. Aina nämä luistelijat eivät kuitenkaan ole kärkikolmikossa. Kovan jään ja metallisten terien kosketuksesta ei taitoluisteluareenalla synny kovuutta, vaan uskomatonta pehmeyttä. Jotkut luistelijat tuntuvat vain hipaisevan jäätä, niin keijukaismaisesti he liikkuvat. Yhdistäessään huippu-urheilun ja taiteellisuuden taitoluistelu vetoaa voimakkaasti tunteisiin.

Curlingissa jään ja kiven kosketuksesta syntyy jotain muuta. Tv-ystävällinen curling on hieno peli, joka vetoaa älyyn. Otteluiden katsominen on rauhoittavaa, katsoja voi osallistua pelin seuraamiseen lähes apuvalmentajan ominaisuudessa. Pelaajien taktiikkapalavereja voi kuunnella kotikatsomossa ja innokas kannattaja voi mietiskellä ovatko pelaajien ratkaisut oikeita. Voitto Liukkonen selostaa otteluita samaan tapaan, hän pohtii erilaisia heittolinjoja pulmatilanteissa ja osaa selittää joukkueen valitsemaa linjaa. Curling-tietouteni on sangen vähäistä, joten en osaa arvioida Liukkosen todellista lajitietämystä, minut hän on kuitenkin vakuuttanut. Hurjimmillaan Liukkonen toteaa "Nyt on nänni hakusessa". Nänni on keskipistettä ympäröivä sisin rengas. Pidän lajin rauhallisuudesta, pelaaja lähettää kiven kentälle tarkoin harkitussa liukuasennossa, ote irrotetaan kiven kahvasta viipyillen. Sitten alkaa hurjin osuus, harjat heiluvat, huudot kaikuvat, toiset saattavat kiveään kuulantyöntäjien lailla karjumalla, kapteeni huutaa ohjeitaan harjaajille. Sitten klik klik, kivi osuu poistettavaan kiveen – tai johonkin muuhun. Pelaajat kerääntyvät kivien ympärille pohtimaan seuraavaa heittoa, ja taas sama alusta nyt toisen joukkueen voimin. Katsoja seuraa kivien vauhtia, kierrettä, poisto-osumia, ratsastusta ja lähes puree rystysiään. Että se siitä rauhallisuudesta... Otteluita seuraamalla pelitaktiikatkin alkavat hieman aueta ja ottelut muuttuvat kiinnostavammiksi. Pidän siitä, että pelissä ei tarvitse sekunteja seurailla (paitsi peliajan lopussa ehkä), senttejä kylläkin. Urheilijat eivät näytä huippu-urheilijoilta, vaikka sellaisia ovatkin.

Suomen curling-joukkue on nyt edennyt välieriin ja pääsee kilpailemaan mitaleista. Jännitys kotikatsomossamme kiihtyy, kolmas heittäjä Wille Mäkelä, tuplapoistojen mestari, herättää meissä vakaata luottamusta ja häntä kannustamme kovimmin huudoin. Illalla Suomi kohtaa Iso-Britannian. Samaan aikaan on myös jäätanssin rytmitanssin osuus. Vaikea valinta, kumpaa katsoa, jos molempia näytetään TV-kanavilla?

Kategoria: Urheilu 8 kommenttia Kommentoi

MIÄS kirjoitti 19.02.2006 - 16:19

Curlingin hienous on minusta siinä, että ainakin toivoisi että sitä ehkä sattumalta katsellessaan jokin "järkevämmän" lajin kuten jääkiekon innokas seurailija saisi reflektiivisen idean ja järisyttävän epifanian: olisiko niin, että myös jääkiekossa, kuten kaikessa urheilussa oikein katseltuna ja sen ytimeen asti nähtynä (puhun urheilun katsomisesta, en harrastamisesta, entinen aktiiviurheilija tässä) kristalloituu kaiken ihmispyrkimyksen lopullinen turhanaikaisuus ja naurettavuus?

Jotenkin sopii kuvaan, että curling keksittiin Skotlannissa kuten viskikin. Epäilisin vielä että järjestyksessä ensin viski, sitten curling.

Taitoluistelu ei herätä kuin muistoja selostaja Seppo Kannaksesta, joka imelin ja setämäisen kaksimielisin venyttelyin selosti aikoinaan pikkutyttöjen hypähtelyä jäällä... siinä oli jotain perimmältään epämiellyttävää, muistan jo nuorena miettineeni, siis Kannaksen tavassa puhua, ei pikkutyttöjen hypähtelyssä - no paitsi että ne olivat pikkutyttöjä.

Tui kirjoitti 19.02.2006 - 16:55

Anuliisa Uotilan - taitoluistelu valmentaja vissiin - selostaa nykyisin lusitelua ansiokkaasti, nyt yksin, yleensä Tapio Suomisen kanssa ja heidän seurassaan viihtyy. Suosittelen.

Curling on älyllinen peli ja nautin siitä, että sen katsominen sallii mahdollisuuden seurata peliä "reaaliaikaisesti", jääkiekko on minulle liian nopeatempoista. Olenkin viime vuosina siirtynyt nuorena vierastamani jalkapallon katsojaksi ja huomannut lajin edut jääkiekkoon verrattuna. Ainoa miinus on se, ettei vielä voi kannustaa Suomea mitaleille.

MIÄS kirjoitti 19.02.2006 - 17:32

Curling ei Suomessa ole "oikeata" urheilua. Epäilisin syyksi että siinä eivät suorittajat ainakaan näkyvästi hikoile, eli menee enempi taktiiikka- ja älypuolelle, kuten mainitsit. Eli toisin sanoen ei sitä "oikeata"... Sitten siitä voisi tulla kunnon urheilua jos suomalaiset sattuisivat menestymään, vrt. autolla ympyrän ajaminen oli urheilua siitä lähtien kun K. Rosberg, Suomi, alkoi siinä pärjätä.
Taitoluistelussa on kai jo jotain näyttöjä EM-tasolla (En niin ole seurailllut)?

Tui kirjoitti 19.02.2006 - 19:39

EM-hopeaa Pöykiälle ja vuosia sitten mm. EM-kultaa jäätanssipari Rahkamo-Kokolle. Mutta luulen, että curlingin ongelma on se, että harrastajia ja harrastusmahdollisuuksia on kovin vähän. Muistaakseni edellellisten olympialaisten jälkeen kiinnostus oli suurta, mutta ei paikkoja harjoitella. Kanadassa laji lienee viiden katsotuimman joukossa. Ikävä kyllä en usko, että Suomessa curling nousee valtavaan suosioon juuri sen hitauden ja älyä vaativan pelin vuoksi. Se onkin ihme laji, kun näyttää siltä ettei tarvitse hikoilla (vaikka luulisi harjaamisen rassaavan, samoin heittoasennon löytäminen) eikä se ole näyttävää. Minua kuitenkin kiehtoo se, etä voin itsekin miettiä ratkaisuja ja yrittää ymmärtää valittua taktiikkaa.

MIÄS kirjoitti 20.02.2006 - 09:50

Aamun lehti ilmoitttaa että Suomi on piirtämässä nimensä tulikirjaimin curlingin historiaan! Taistellaan mitaleista!

Nonni, sitten ensi valtuustokaudella alkaa tulla aloitteita täyden palvelun curling-ratojen rakentamisesta Jämänkoskelle ja Herpaanto TL:ään, ja curlingliiton keskijohtoa tullaan kenties myös lisäämään. Pj:ksi osuisi sopivasti Ilkka Kanerva.

Tui kirjoitti 20.02.2006 - 11:03

Minä taas mietin eilisen Iso-Britannia-ottelun aikaan, että jos Suomi voittaa kultaa, niin Uusipaavalniemi voisi hyödyntää sen ja pääministerillisen ulkonakönsä pyrkimällä eduskuntaan. Onhan siellä näitä olympiasankareita ennestäänkin...

Tuota, ei Kanervaa. Kaikella kunnioituksella.

Sun Green kirjoitti 20.02.2006 - 13:19

Ylen Aamu-tv:n viikon viisastelijat pohtivat viime perjantaina curlingia. Yksi kommentti on jäänyt mieleen, vaikka en muistakaan enää sen esittäjää: Curlingissa on patoutunutta energiaa, joka ei oikein missään vaiheessa peliä pääse purkautumaan. Mielenkiintoinen ajatus, vaikka onhan se kivien kolkkaaminen varmasti aika vapauttavaa...

Minulle tulee pelaajien olemuksesta mieleen Nokian insinöörit ja kunnan virkamiehet.

Tui kirjoitti 20.02.2006 - 13:38

Luulen, että laji sopii niille jotkä pitävät tällaisesta hillitystä lajista. Epäilen kyllä, että taktinen peli tarjoaa paljon energian purkautumisteitä, vaikka hiki ei pelissä tursuakaan otsalle eivätkä pelääjat hengästy.

Minua heidän Nokian insinöörit mieleen tuova ulkonäkönsä huvittavaa. On miellyttävä ajatus, että ollakseen huippu-urheilija ei tarvitse olla lommoposkinen lihaskimppu.