Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Myrskyssä

30.08.2007 - 11:36

Matkalla kohti myrskyn silmää, kun pohjavedet liikkuvat jalkojen alla, tuuli täyttää korvat ja repii suuria puita, minä kuulen sinut yhä.

**********************************************************

Runotorstain aiheena on kuvata tämä hetki 20 sanalla.

Kategoriat: Katkelmia , Torstaiblogit 32 kommenttia Kommentoi

araneida kirjoitti 30.08.2007 - 11:49

Hieno, jylhä, dramaattinen ja fyysinen runo. Alkaa kovasti askarruttamaan että mitäköhän tuossa on tapahtunut aiemmin, ja kenet puhuja kuulee.

Genoveeva kirjoitti 30.08.2007 - 11:50

Upeita nänä tiiviit paketit.Miten paljon voikaan kertoa 20 sanalla.

Lurker kirjoitti 30.08.2007 - 11:52

Tämähän on kuin Humisevaa harjua, paitsi että kanervien sijasta ovat suuret puut. Ja myrskyn silmässähän on tyyntä ja pelottavaa.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 11:57

Araneida, sen voi jokainen päättää itse.

Genoveeva, ihmeen paljon, oikeasti tämäkin meinäsi jäädä sanaa vajaaksi.

Lurker, ja myrskyn silmän jälkeen sukelletaa uuteen myrskyaaltoon, sitten ehkä oikeasti on rauhallista.

araneida kirjoitti 30.08.2007 - 12:07

Lurkerpa sen sanoi, Humiseva harjuhan tuossa humisee taustalla. Hieno kirja, luin sen juuri männäkesänä toisen kerran. Tässä voisi olla Cathy äänessä, tai Heathcliff.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 12:09

Voisi tai joku muu jossain muualla :)

araneida kirjoitti 30.08.2007 - 12:14

Tai joku muu jossain muualla. Joku jossa asuu pieni Cathy ja pieni Heathcliff:)

Allyalias kirjoitti 30.08.2007 - 12:39

Sait ihan hirveästi voimaa ja tunnetta kahteenkymmeneen sanaan! Alkuosa tuntuu kertovan rohkeasta ihmisestä, joka pelotta matkaa kohti myrskyn silmää. Viimeiset sanat muuttavat kaiken; matkaaja onkin pakenemassa muistojaan.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 13:23

Monet tulkinnat näyttävät olevan mahdollisia, Hyvä.

SusuPetal kirjoitti 30.08.2007 - 13:24

Tämä on melodraamaa, sanan erittäin positiivisessa merkityksessä!

Elegia kirjoitti 30.08.2007 - 13:25

On niitä, joita ei edes myrsky kaada. Ja niitä, joiden ääntä ei edes myrsky vaienna. Voimakas ja syksyinenkin runo.

HeidiR kirjoitti 30.08.2007 - 14:06

Upea. Tulee olo kuin luomiskertomuksesta.

Jumalan henki liikkui vetten päällä.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 14:22

Melodraamaa, voimaa ja uskonnollisuutta. Hui. Ja kiitos.

Kirsti kirjoitti 30.08.2007 - 15:03

Onpa tehoja tosiaan! Dynaaminen.

tuulisuoja kirjoitti 30.08.2007 - 15:22

Wau! Jylhää luontokuvastoa yhdeistettynä sisäiseen maailmaan. Silmät, jalat ja korvat. Täyttää ja repii, vahvat teot. Vaikutusvaltainen ihminen, tämä, jonka ääni kuuluu - yhä.

Lara kirjoitti 30.08.2007 - 17:44

Vaikuttava. Nousi mieleen tuskainen ikävä. Ihanasti kuvaat sisäistä tunnetta ulkoisilla asioilla, luonnonvoimilla!

Liisa kirjoitti 30.08.2007 - 17:51

"kun pohjavedet liikkuvat jalkojen alla" kosketti minua eniten. Niinhän on aina, mutta sinä sanoit sen, Tuima! Kiitos!

Hilkka kirjoitti 30.08.2007 - 19:16

Voimakasta tulkintaa. Pidän myrskystä rannalla.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 19:44

Kiitos kommentoijille. Hurjaa lukea palautetta.

Liisa, pohjavedet oli toinen asia, joka tuli mukaan.

laura kirjoitti 30.08.2007 - 20:26

Hieno. Varsinkin loppu. Runo nousi puiden latvoihin saakka.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 20:34

Kiitos :)

Isopeikko kirjoitti 30.08.2007 - 20:46

Proosa, se alkaa pikkuhiljaa luomaan merkityksiä.

Oopee kirjoitti 30.08.2007 - 20:58

Vaikuttava ja monitulkintainen runo. Tässä yksi tulkinta lisää: alussa toiseus ravistelee, lopussa se ei enää olekaan toiseutta vaan siihen sulautuu ja sen ääni jää elämään oman itsen sisälle.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 21:14

Isopeikko, proosassa on usein merkityksiä, silloinkin kun se tekeytyy runoksi.

Oopee, kiinnostava tulkinta.

Antti kirjoitti 30.08.2007 - 23:12

Huh. Kertakaikkisen mahtava! Suuri, voimakas ja silti herkkä. Jotenkin mieleeni piirtyy hyvin kaunis iho, joka kohtaa vihaisen tuulen viskomat suolaisen veden pärskeet, kun se törmää rantakallioon.

Tuima kirjoitti 30.08.2007 - 23:31

Kiitos, tuo kuva näyttää hurjalta, samalla kauniilta.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 30.08.2007 - 23:38

Aika hyvä kuulo. Piti oikein laskea sanat, kun muoto oli erilainen.

Tuima kirjoitti 31.08.2007 - 06:47

Pantteri, kyllä vain :)

Salka kirjoitti 31.08.2007 - 15:52

Mahtava, voimakas, hiukan mahtipontinenkin runo. Minä pidin tästä, kovasti. Kiitos!

Obeesia kirjoitti 01.09.2007 - 11:39

Runohan on tunnetila. Minun ei tarvitse tietää, mikä sinussa on tämän tunteen synnyttänyt. Minussa jokin liikahti, runo tavoitti jotain aikaa sitten koteloitunutta.

Tuima kirjoitti 01.09.2007 - 14:04

Salka, kiitos!

Obeesia, olen samaa mieltä, lukijan ei tarvitse tietää mikä on saanut kirjoittajan kirjoittamaan runonsa. Jos teksti liikauttaa lukijaa, on kirjoittaja onnistunut, ainakin vähän.

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 04.09.2007 - 11:37

Tämä on ihan oikea runo. Mahtava tunnelma. Pidän.