Tänään on taas kinasteltu miehen kanssa säännöllisesti toistuva riita, jossa kumpikaan ei anna jälkeen ja jossa omat repliikit voisi kirjoittaa paperille. Voisimme säästyä turhauttavalta sanailulta vain vaihtamalla papereita. Kinan aihe on mitä typerin, me näet riitelemme penkkiurheilusta.

Mies ei tiedä mitään turhempaa asiaa enkä minä ymmärrä mitä haittaa tästä pikku harrastuksesta on kenellekään. Mies kysyy mitä hyötyä ihmiskunnalle on siitä, että jotkut juoksevat ympyrää. Minä kysyn mistä sitten olisi. Mies ihmettelee mitä järkeä on kilpailla, jos ei voi voittaa. Minä sihahdan jotain jalosta kilvasta ja itsensä voittamisesta. Mies tuhahtaa, että voisihan sitä tehdä jotain kehittävääkin. Minä kysyn onko viihde kiellettyä. Mies tivaa enkö tajua kaikkien urheilijoiden olevan doupattuja. Minä mutisen, että kai siellä nyt joku puhdaskin urheilija on mukana ja miksi mies siinä tapauksessa seuraa Tour de Francea. Mies sanoo ettei ole kisaa seurannut enää vuosiin (ei olekaan, paitsi lehdistä). Ketä kiinnostaa, kuka heittää-työntää-hyppää pisimmälle? No minua, ainakin vähän.

Me tarkastelemme urheilua ja sen merkitystä eri näkökulmista. Mies urheilee mieluiten itse, hän miettii mihin hyödyllisempään kilpaurheiluun syydetyt rahat voisi käyttää ja pohdiskelee ääneen urheiluun liittyvää epä-älyllisyyttä. Minä tiedän, että minun pitäisi mieluiten urheilla itse ja niille rahoillekin keksisin kyllä muuta hyödyllisempää käyttöä. Mutta epä-älyllisyysmoitteet kiehuttavat. Vakiokinamme kaavaan on viime aikoina tullut se muutos, etten jaksa enää selittää mikä minua urheilun seuraamisessa pohjimmiltaan kiehtoo.

Minä en piittaa ennätyksistä, harvoin edes muistan kuka voitti edellisissä kisoissa, vielä harvemmin muita sijoituksia. Paitsi urheilun yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja kulttuurihistorialliset merkitykset - niitäkin on - minua kiinnostaa se, miten jotkut voivat olla niin innoissaan juoksu-, heitto- ja hyppylajeista, että hiovat tekniikkaansa aina vain paremmaksi, suorituksista, jotka kestävät kerrallaan lyhyen hetken, tavoittelevat jotain, jota eivät ehkä kykene saavuttamaan. Ihmettelen sitä itsensä voittamisen ja venymisen kykyä, mitä monet osoittavat. Olen kiinnostunut urheilijoiden reaktioista, luen ilmeitä ja eleitä, yritän tulkita niitä. Luulen, että tämä on sukua kirjallisuus- ja elokuvaharrastukselleni. Urheilukin on pohjimmiltaan erilaisia kertomuksia ja tulkintoja. Se on kiehtovaa.
               

Mies siis ei seuraa urheilua, mutta hänen harrastuksensa hyödyttävät minuakin. Aamupäivällä huomasin, että jälleen kerran pyöräni kumi oli rikki. Näytti siltä, että olin ajanut lasinsiruun. Mies kaivoi tarvikkeet esiin ja paikkasi kumin. Katsoin häntä ja sanoin kirjoittavani hänestä blogiini. Mies kaivoi työkalulaatikostaan jonkun värkin ja kehotti esittämään täällä tietokilpailukysymyksen. Eli mikä esine on kuvassa ja mitä sillä tehdään?