Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Ehkä kummaa

17.08.2007 - 17:38

Päivästä toiseen ohitan pyörätielle kokoontuneet neontakkiset miehet, jotka hiljaisina tuijottavat tien poikki kiemurtelevia vihreitä letkuja. En tiedä mitä he tekevät enkä kysy montako kertaa minun on kannettava pyörä heidän ohitseen. Kun vaihdan reittiä, ovat miehet jälleen edessäni. He katsovat metsiköstä toiseen luikertelevaa letkua, käärmeen tyhjää nahkaa. Astun nahan yli, väistän suojakäärettä, jonka sisällä tapahtuu jotain salaista, minulle tuntematonta. Kuljen läpi hiljaisuuden, joka alkaa repeillä reunoistaan astuttuani viisi askelta, kuusi. Miehet pienenevät, letkun nahka sulautuu vihreyteen. Metsä puristuu tien ympärille. Varjon ja varjon välissä äkillinen häikäisy.

**************************************************

Runotorstain haasteena on Kas kummaa.

Kategoria: Torstaiblogit 17 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 17.08.2007 - 17:54

Kummaa, ja tuli mieleen, kuinka paljon ihmettelemisen aiheet vähenisivät, jos aina kysyisi kaikkea mitä kummastelee.
Ehkä on parempi, ettei kysy...

Tuima kirjoitti 17.08.2007 - 18:09

EI aina kannata kysyä, silloin voi proosallisen asian ympärille rakentaa jotain kummaa.

sivuaskel kirjoitti 17.08.2007 - 18:17

Mainio teksti! Minäkin olen ihmetellyt työpaikkani viereistä tietyömaata, jossa keltaliiviset miehet ahkeran näköisinä rakentavat tietä, kevyen liikenteen väylää, mitä lie. Valmista ei näytä tulevan, sillä toukokuusta asti on kadunpätkää rakenneltu. Muu liikenne suostuu, jalankulkijat ja pyöräilijät hidastaen hakevat reittejään. Kukaan ei kysy miksi tämä näin kauan kestää. Sähkömiehet, putkimiehet, kaapelinvetäjät, lanaajat - ammattilaisia kaikki. Ja silti joku mättää ja pahasti.

Isopeikko kirjoitti 17.08.2007 - 19:49

Tämä proosarunous on minulle vielä valkea läikkä kartalla. En tiedä mistä suunnasta sitä katsoa. Jonain päivänä oivallan, ehkä. Vinkit kelpaavat.

Fredrika kirjoitti 17.08.2007 - 20:25

Tuossa tekstissä on jotain liki kafkamaista. Jotakin vain tapahtuu, eikä sitä mitenkään voi auttaa. Fint!

Tuima kirjoitti 17.08.2007 - 20:56

Sivuaskel, kyllä ne kaikki ammattilaiset jotain tekevät, mutaa mitä ja millä aikataululla, sivulliset eivät tiedä.

Isopeikko, ei ole vinkkejä. Jospa sitä katsoisi ikään kuin proosasta käsin? Eikä sitä tarvitse runona edes pitää :) Tai ehkä teksti pitäisi jakaa säkeisiin, silloin siitä putoaisi sanojakin pois.

Frederika, onneksi vain liki :)

Genoveeva kirjoitti 17.08.2007 - 22:38

Ehkä heille voisi sanoa jonain aamuna: huoment, mitä kummaa puuhastelette. Siitä voisi tulla uusi proosaruno.

Tuima kirjoitti 17.08.2007 - 22:40

Niinhän sitä voisi, mutta ne taisi jo siirtyä uuteen paikkaan :)

araneida kirjoitti 18.08.2007 - 10:35

Oi miten huiman tuiman hieno proosaruno. Tykkäsin todella paljon. Luen sen yhä uudestaan ja siitä avautuu ties mitä, ja lähtökohta on kuitenkin mitä arkisin ja tavanomaisin kuva.

Akkapaha kirjoitti 18.08.2007 - 16:55

Sie näät hyvi!

Tuima kirjoitti 18.08.2007 - 19:06

Kiitos, Araneida ja Akkapaha. Lähtökohta on tosi arkinen.

Riuku kirjoitti 19.08.2007 - 10:40

Tykkäsin! Pahaa tekee katsella, kun hienosti asfaltoituja jalkakäytäviä ja teitä revitään auki. Tietyöihmisten mielestä siinä ei varmaan ole mitään ihmeellistä, mutta ulkopuolisen silmissä vaikuttaa kamalan vaivalloiselta repiä teitä auki ja laittaa ne kiinni moneen kertaan.

Tuima kirjoitti 19.08.2007 - 12:53

Kiitos, Riuku! Minäkin olen ihmetellyt, miksi jotain samaa tienpätkää revitään jatkuvasti auki. Onhan siihen aina jokin syy, vaikkei se sivullisille selviäkään.

Tommi kirjoitti 19.08.2007 - 21:23

Tekisi vallan mieleni ryhtyä psykoanalyyttiseen tulkintaan, mutta en tohdi. Miksi "metsiköstä toiseen luikertelevat letkut" ovat aina edessäni...

Tuima kirjoitti 19.08.2007 - 22:54

Arvelinkin, että joku saattaisi tarttua juuri tuohon kohtaan... Tohdi vain analysoida, mahdollinen lohikäärmeen henkäykseni ei kanna teille asti :)

Oopee kirjoitti 22.08.2007 - 06:07

Upea runo muuttuu asteittain arkisemmasta kohti unenomaisempaa. Hypnoottinen poljento auttaa pääsemään sisään runon miltei surrealistiseen maailmaan.

Tuima kirjoitti 22.08.2007 - 07:18

Oopee, onpa kehuja, en liki tunnistanut siitä omaa tekstiäni :) Kiitos !