Minä en pidä moottoriurheilusta. En ole koskaan pitänyt, vaikka olen sitä joskus jonkun verran seurannut. En ymmärrä miksi minulla pitäisi olla formulakuskisuosikki tai muistaa kuka voitti rallin maailmanmestaruuden viimeksi. Moottoriurheilu ei ole minusta urheilua, vaikka kuskeilla pitääkin olla rautainen kunto. Monessa muussakin ammatissa joudutaan käyttämään voimia sekä hyödyntämään refleksejä ja tarkkaa koordinaatiota eivätkä ne silti ole urheilua.

En ymmärrä Pariisi-Dakar –rallin tarkoitusta. Mitä järkeä on laittaa autot puskemaan läpi asumattoman autiomaan, saastuttamaan sitä omalta osaltaan? En ymmärrä miksi rallireittien pitää kulkea eksoottisten seutujen läpi, eiväthän kuskit autostaan muuta näe kuin tien. En ymmärrä miksi formuloita tai vastaavia pitää tuoda kaupungin kaduille ulvomaan ja miksi siitä pitäisi olla vielä ylpeä.

Jos joku haluaa ajaa rallia tai formulaa, niin ajakoon kunhan ajaa tarkasti merkityllä reitillä tai tarkoitukseen rakennetulla radalla. Suuri syy formuloiden ja rallien vieroksumiseeni on se, että jokaista suomalaista menestyjää matkii ihannoiva lauma omasta mielestään liki yhtä hyvää amatöörikuljettajaa, joiden ratoina ovat yleiset maantiet ja kadut. En uskalla edes ajatella kuinka monen auton ratissa istuu wannabe-räikkönen tai -grönholm, joka ei omasta mielestään tee virheitä, mutta saa tiukoilla ohituksillaan muut tekemään virheitä ja paniikkijarrutuksia. Virheettömiähän nämä wannabet eivät ole ja heidän tekemänsä virheet voivat olla seurauksiltaan raskaita ja monesti muiden elämää rikkovia.

Ei, minä en pidä moottoriurheilusta enkä kaahailijoista, rattijuopoilta ottaisin auton valtiolle ensi kärystä. En pidä kuljettajista, jotka eivät pysähdy suojatien eteen, en pidä niistä, jotka heiluttavat keskisormeaan ohittaessaan koulun edessä olevan suojatien eteen pysähtyneen kuskin.

Kaikesta tästä huolimatta uskon, että kaahailijat ja piittamattomat kuskit ovat pieni vähemmistö. Suurin osa kuskeista on vastuullisia ihmisiä, jotka eivät missään olosuhteissa halua vaarantaa omaa tai muiden terveyttä, niitä, jotka pysähtyvät suojatien eteen ja raivostuvat piittaamattomuudesta ja vastuuttomuudesta. Niitä, jotka ratin takanakin kantavat huolta tuntemattomista ihmisistä. Olin ajatellut näin ennenkin ja kahteen edelliseen kirjoitukseeni tulleet kommentit osoittavat, että näin on. Lämmin kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille, joista moni lienee itsekin autoileva. Myötätuntonne ja närkästyksenne, suoranainen raivonne, osoittavat, että ihmiset välittävät.

Liikennekäyttäytymisestä ovat kirjoittaneet muutamat muutkin, kannattaa käydä lukemassa. Ja muistakaa, koulut alkavat ensi viikolla ja liikenteen joukkoon pyrähtää lauma pieniä ihmisiä, joista me kaikki olemme vastuussa.