|
|||
 |
|
||
|
07.08.2007 - 15:16
Olen miettinyt aikaa ja mittoja, sekunnin sadasosia, senttejä, kymmeniä senttejä, metriä. Jos lapsi olisi polkenut pyöräänsä hitusen kovempaa tai kuski ajanut aavistuksen hitaammin. Nokkaosumaa pyörään, ilmalentoa, tömähdystä, joilta nyt vältyttiin, koska kahden kohtaajan nopeudet olivat toisessa suhteessa.
Olen miettinyt aikaa, jonka tieto tarvitsee läpäistäkseen esteet. Hetkeä, jolloin kuulin miehen hätäisen äänen puhelimessa, sen miten rauhallinen olin. Miten sisäänpäin kääntynyt ja kaiken turhan ulkoisen poissulkeva polkiessani itse töistä lääkäriasemalle. Pitkää odotusta päivystyksessä. Varmaa ja tehokasta lääkäriä, joka kykeni iloisuudellaan rauhoittamaan lapsen. Myöhemmin kesäyön kypsiä tuoksuja, viinimarjaa, jotain tuntematonta kukkaa, ruohoa ja puita, kun keskityn vain kotimatkaan. Miten myöhään yöllä perheen jo nukkuessa tieto alkoi hahmottua, kyyneleet ja ahdistus nousta. Miten aloin miettiä sekunnin osia, kymmeniä senttejä, jotka estivät nokkaosuman, ilmalennon, tömähdyksen. Niin vähän, niin pieni matka, niin lyhyt hetki, silmänräpäys vain. Ja tiedän, että tiedon läpäistyä esteet minulta kestää kauan aikaa päästä siitä irti.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
 
Sivut
Kuvia
 Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro 
|
||
Rohkeutta teille kaikille.
Joskus noihin hetkiin on hyvä pysähtyä, ymmärtää, että kaikki (alkumme, loppumme ja kaikki siinä välissä) on haurasta ja ohimenevää. Että kaikki, mekin, on sattumaa (tai miten kukakin haluaa ajatella. Vai johdatusta?). Mutta lopulta pitää päästää irti tuosta pysähtyneestä ja kauhistuttavastakin hetkestä ja alkaa nähdä elämä taas virtana.
Terkut lapsoselle ja teidän koko perheellenne! Kiva kuulla, että silti yhtenä säikähtäneenä kappaleena koko porukka :)
Jos on oivaltanut jotakin
sitä on myöhäistä katua
(Pentti Saaritsa)
Toivottavasti lapsi vielä uskaltautuu pyörän selkään sitten, kun käsi kunnossa. Minulla ei ajokorttia ole, joten saan seurata autojen ajelua jalkankulkijan ominaisuudessa.
Kova kiire tuntuu usein olevan, kun ei kaatosateessakaan viitsitä päästää jalankulkijaa suojatien yli - kukaan ei siellä kuivassa ja lämpimässä autossaan viitsi jarruttaa sen vertaa, että yli pääsisi.
Tulihan ylesitä marmatusta autoilijoista. Ihmisten itsekkyys harmittaa.
Kauheinta on tosiaan siinä vaiheessa, kun asioita alkaa tiedostaa. Minulta on mennyt monet yöunet pohtiessani jotain tapahtunutta, tai tapahtumatta jäänyttä. Vaikka vain tuon meidän pienimmän saavissa päällään seisomista kesällä..
Surullisinta on ettei liikenne ole edes ainoa paikka jossa itsekkyys ja välinpitämättömyys toisista ilmenee.
Paranemista ja kuitenkin iloista koulun alkua!