|
|
|||
|
02.08.2007 - 20:51
Menen töihin kahvilan kautta. Istun terassilla, tuuli puhaltaa paljaisiin varpaisiin. Työnnän kahvin avulla orastavaa päänsärkyä pois, juoman lämpö tuntuu kotoisalta lasin läpi. Luen Santasta, runot ovat talvisia ja oudosti neliskanttisia. En tiedä mistä vaikutelma syntyy, ehkä runoilijan käyttämistä sanoista ja rakentamista kuvista. Kuuntelen liikenteen ääniä, raitiovaunun kaukaista kolinaa, bussin jarrujen kirskahdusta. Partainen mies ajaa pyörällä ohi, näen hänet vilaukselta nostaessani katseen kirjasta. Katson vastapäisiä puita, ne ovat ehkä lehmuksia. Töissä keskustelemme vakavista ja tunnustuksellisista asioista, jokaisesta meistä voisi kirjoittaa novellin tai pienen runon. Puhumme miehistä ja naisista, rakkaudesta. Ajatuksia on paljon, minusta tuntuu, että oivallan puhetovereistani uusia asioita, itsestänikin. Tai ehkä vain suostun vihdoinkin antamaan asioille sanallisen muodon, määrittämään ne. Myöhemmin mietin luokituksia ja asiasanoja, tuijotan ruutua silmäni väsyneiksi. Teen ylitöitä, poljen kotiin keskelle pientä kaaosta. Leivon mustikkapiirakkaa ja paistan kanapihvejä. Ruuan valmistumista odotellessa pelaan pasianssia ja yritän kuunnella monen ihmisen asioita samaan aikaan. Illalla kuuntelen oven läpi naurua ja Simpsonien metakkaa, työnnän levyn takaisin koteloon. Päänsärky kopauttaa otsan takana, sulatan sitä sormillani. Lampun valo kertautuu ikkunassa, sälekaihdinten takana on yhä kesä.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Johanna, ja senkö muka netissä paljastaisin? Vaikka kahvilaa sinänsä voisikin mainostaa.
Itse muuten harrastin aikoinaan samaa (aamuvirkku kun olen) ollessani töissä kirjastossa. Tosin jouduin tyytymään läheisen huoltoaseman tunkkaiseen kahvilaan, mutta elämys sekin silloin oli.
Elegia, samahan se lopultakin on juoko aamukahvinsa huoltoaseman baarissa vai jalkakäytävällä pöydän ääressä, päänsisäinen tunnelma ratkaisee.
Minun makuuni Santanen on jotenkin liian älyllinen tai en tiedä, ei kuitenkaan kolahda niin paljon...