Romukasa esitteli arkistojensa aarteita ja juttu nauratti minua sen verran, että päätin myös esitellä kaksi levyhyllyni omituisuutta. Joskus kauan kauan sitten ostin koulun kirpputorilta levyn Yhtä juhlaa. Jos nimi ei kerro mitään, niin alaotsikko paljastaakin sitten jo kaiken tarpeellisen: Münchenin kisojen 10.000, 5.000 ja 1.500 metrin loppukilpailujen alkuperäiset radioselostukset tällä Suomen Pakolaisavun tuottamalla äänilevyllä. Levyllä Paavo Noponen ja Veikko Raatikainen selostavat kuinka Lasse kaatui, nousi ja voitti sekä kuinka Suomi sai n. puolen tunnin sisään kaksi olympialaista kultamitalia. Kyyneleiset hehkutukset ovat mukana. Toinen levy on virolaisen Heli Läätsin nimeä kantava levy, jossa Lääts oopperalaulajan taidolla tulkitsee muun muassa vanhoja euroviisuja. Levy on ilmestynyt jo 1979 ja minun hyllyyni se on päätynyt vuosia ilmestymisensä jälkeen. Läätsillä on hieno ääni ja euroviisut korkealta ja kovaa viroksi esitettyinä ovat takuukamaa, jos haluaa kuunnella iskelmällistä marginaalimusiikkia.

Omituisin kappalesuosikkini on kuitenkin ehtaa suomalaista kokeellista poppia, Ernos-yhtyeen Rutto ja romu. Kappale alkaa epävireisellä viulusoololla ja lauluosuus muodostuu aaa-aaa-aaa-, paa-paa-paa, ty-dytty-dyy-dyy –äänistä. Keskellä on huikea hammond-urkujen ja rumpujen yhteissoolo. Hyvin omituinen kappale, mutta samalla selittämättömällä tavalla hieno.