|
|
|||
|
31.01.2006 - 10:03
Olin varannut neljän cd:n The Definite Tom Jones 1964-2002 –paketin. Kirjastosta palatessani en voinut muistaa miksi. Luultavasti levy liittyi Stereophonicsiin; kokoelmalla on bändin ja Jonesin duetto. Mutta kun levy kerran on lainassa, kannattaa ehkä kuunnella muitakin kappaleita. Tompan kuuntelu on aikamoinen kokemus. On kuin tapaisi vanhan tutun tai kaukaisen sukulaisen, jota ei ole pitkään aikaan kunnolla muistanut.
Tompan ääni ja laulutapa ovat täysin tunnistettavia. Olen kuullut häntä aika paljon radiosta, mutta aktiivikuuntelussani hän ei ole ollut. Muistan hämärästi lapsuudesta Tom Jonesin TV-sarjan, jossa täti-ihmiset kirkuivat studiossa ja heittelivät lavalle tavaraa. Ehkä niitä kuuluisia pikkuhousujakin. Tom Jonesilla on hurja ääni, joka tuntuu taipuvan lähes mihin tahansa. Ikä ja yli neljänkymmenen vuoden ura eivät ole sitä juurikaan muuttaneet. Ehkä aavistus mataluutta on tullut mukaan. Lähes kaikki musiikkityylit tuntuvat sopivan hänen äänelleen. Kaikki hänen laulamansa muuttuu jotenkin – tomjonesiksi. Ihan kaikkeen tyyli ei kuitenkaan sovi. Tomjones-country? Kiitos ei. Ja vastakin kuuntelen John Fogertyn kappaleita mieluiten CCR:n esittämänä. Kokoelmalla olevat duetot on kiinnostavia. Levyillä ei ole ainuttakaan naisdiivan kanssa tehtyä kappaletta. En tiedä onko niitä koskaan tehtykään, ehkä egot eivät mahdu samaan studioon. Sen sijaan duetot esimerkiksi Robbie Williamsin, Portisheadin, Stereophonicsin ja Cardigansin kanssa osoittavat Tompalta reipasta asennetta musiikkiin. Ehkä jopa hieman itseironiaa. Ja hyvin Tomppa laulaakin nuorempien kanssa. Live-esityksessä nykyajan uustomppa Robbie Williams häviää edeltäjälleen kirkkaasti. Sen sijaan studioversiossa toinen Jones, eli Stereophonicsin käheä-ääninen Kelly, pärjää Tompalle hyvin. Mutta Kellyssä ei olekaan mitään tomppamaista, hän on aito rokkari. Kuuntelusession lopputulos: Tom Jonesin esittämä musiikki ei ole minun musiikkiani, joitakin kappaleita kuuntelen kyllä mieluusti. Erityisen hyvin tämä musiikki sopii siivouksen vauhditukseen. Ja myönnän, Tomppa on aivan huikea laulaja.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Tapani Kansa on hieno laulaja ja hänen levynsä Betonimylläri, jossa on Heikki Sarmannon sävellyksiä Viidan runoihin, upea runolevy. Kansan mahtiääni sopii Viidan lyriikkaan nakutetusti.
Tompasta minulle tulee (yllättäen?) mieleen jääkiekon MM-kisat 1995. Juuri niin, ne kisat. Ehkä "If I only knew what I could do" soittaa kelloja yhtä suurella osalla kansastamme kuin "Den glider in". Valkokankaalta tuppaa heti korviini Mars Attacks! -elokuvan lopusta "It's Not Unusual". Tomppahan näytteleekin siinä, vai sanoisinko ennemminkin, että hänellä on siinä rooli. Entäs Full Montyn loppu? Muistaakseni miehet eivät noudata neuvoa, kun Tomppa laulaa "You Can Leave Your Hat On".
Eikös vuonna 1995 soinut Kiss? Ja Full Montyssa miehet eivät todellakaan noudata tekstin neuvoa. Jos se on Tom, niin ok. En nimittäin itse muista esittäjää.
(Itse tosin olen Robbie-diggari jo omasta teini-iästäni, joten oon vaan ihan että puspus.)
Kelly Jonesin ääni on todella hunajaa. Karheaa hunajaa. Ja on niissä nuoren Tompan showmeiningeissä ollut potkua! Joitain otoksia kun olen televisiosta nähnyt. En ihmettele, että on naiset laonneet.