On päiviä ja hetkiä, jolloin jalkapohjissa on tahmeaa tervaa ja ympärillä pölynharmaata. On päiviä, jolloin muistot ovat hauraita ja reunoistaan hapertuvia, hetkiä, jolloin sulkee silmänsä ja haluaa unohtaa. Hetkiä, jolloin sulkee korvansa ja kuuntelee sydämensä sykettä ja suoniensa kohinaa, hiljaisuudesta nousevia lauseita ja huokauksia. Hetkiä, jolloin miettii olisiko toisin paremmin. Toisia hetkiä, jolloin tarkentaa katseensa läpi harmaan kohti oranssia, hetkiä, jolloin kuulee särmien lomasta oikeita kysymyksiä. Ohikiitäviä tuokioita, jolloin koko oleminen keskittyy lapsen rutistukseen sormen ympärillä.