Tänään olen kesän kunniaksi antautunut salaiselle rakkaudelleni vanhoille suomalaisille iskelmille. Tai eihän se rakkaus nyt niin salainen ole, mutta sitä pitää harrastaa miehen ollessa töissä, koska muuten tämä julkinen rakkaus voisi hieman rypistyä. Olen töiden ohessa kuunnellut euroviisujen Suomen finaaliklassikoita. Yllättävä levy, monet vanhat suosikkini ja muut iskelmäklassikot ovatkin olleet tyrkyllä euroviisuihin! En kyllä uskalla arvioida olisiko noista mikään voittanut tai sijoittunut kymmenen sakkiin, mutta kyllä useimmat niistä peittoavat mennen tullen valitut suomalaisviisut, joita kuuntelin joku päivä sitten.

En tiennyt, että Rauno Lehtisen säveltämän On hetki –suosikkini on alun perin esittänyt Aarno Raninen tai että kisoihin on yritetty lähettää niin tangoa, valssia kuin Juicekin (Ilomantsi). Jotkut lyriikat ja esitykset saavat epäilemään, ettei niiden teossa ole noudatettu tarpeellista vakavuutta. Vai mitä sanotte Marion Rungin Pikku rahastajasta, Mikko Alatalon Leuhkoista eväistä tai Ritva Oksasen Mustasta tangosta? Oksasen viisua kuvataankin cd:n tekstiliitteessä tangoparodiaksi ja kieltämättä laulajan tulkinta, Jorma Panulan sävellys ja M.A. Nummisen sanat kohtaavat toisensa jollain erityisellä sfäärillä. Laulu onkin mitä parhainta suomalaista viisucampia, liki unohtumaton.

Lasse Mårtensonin ja Cay Carlssonin kreikkalaistyylinen Hän on mennyt vuorten taa viritti kotiin saapuneen Miehen Kummelin Paha kurki –fiiliksiin. Paljonkos Brian Enoa fanittava suomi-iskelmästä ymmärtää. Lapsi oli isänsä kannalla: "Miks me ei voida kuunnella jotain hyvää musiikkia?" Soitin sitten tenavalle bonuksena Nylon Beatin ja Ultra Bran viisubiisit.

En tiennyt Raittisen veljeksienkin viisuillen. Heihin minulla on erityinen kiintymyssuhde. Viimeksi yritin selittää asiaa työkaverilleni hieman huonolla menestyksellä. En itsekään tiedä mistä kiintymykseni johtuu. En ole heidän ikäpolveaan, mutta silti Vanhaa holvikirkkoa ja veljesten vanhoja yhteisiä kappaleitaan on vielä teini-iässäni veivattu radiossa urakalla. Pidän Eeron ja Jussin lauluäänistä yhdessä ja erikseen, se lienee yksi syy. Vanhin ystäväni jakaa tämän salaisen rakkauden emmekä saa musiikkifriikeiltä armailtamme juurikaan ymmärtämystä, mutta sekös meitä haittaa. "Jeee, jee jee, saaren haluan."

Talvisin en useinkaan seurustele salaisten rakkauksieni kanssa, mutta kesän tullen kaivan iskelmät ja tangot esiin. Mitä parhainta kesämusiikkia, sopivina annoksina.