Virallisia sähköposteja on yllättävän hankala laatia. Lyhyeen mittaan pitäisi koota asian ydin niin, että vastaanottaja ymmärtäisi kysymykseni sisällön. Taistelin asian kanssa eilen aamulla ja nyt minua on alkanut nyppiä kun en saa sepustukseeni vastausta. (Kuka sitä kuvittelikaan, että sähköposti nopeuttaisi asioita? Minä.) Kuinka monta päivää voin odottaa ennen kuin soitan perään? Entä jos vastaanottaja on sairas tai lomalla? Eikö hän lue  postejaan? En minäkään kotona ollessani muista joka päivä sähköpostiani lukea, mutta kyllä minä töissä sentään virkapostini päivittäin käyn läpi. Pitäisikö minun seurustella hänen puhelinvastaajansa tai mahdollisen sijaisensa kanssa? Onko se ihminen siellä enää edes töissä?

Muut tämänpäiväiset hierteeni ovat niin arkisia, ettei niistä edes riitä reviteltäväksi. Kuten esimerkiksi kuka voisi kerätä keittiön vallanneet sanomalehdet ja mainokset paperikassiin (Rakkaudesta jouluun / Av kärlek till Julen - Stockmann)? Minä. Kuka viikkaisi puhtaan pyykin kaappiin ja etsisi kadonnutta kirjaston kirjaa sohvan alta? Kuka tyhjentäisi ja täyttäisi uudestaan astianpesukoneen, käynnistäisi pyykinpesukoneen ja ripustaisi pyykin narulle, josta on ensin poiminut uudet kuivat pois? Kuka menisi illalla kouluun kokoukseen? Kuka kirjoittaisi artikkelin valmiiksi? Kuka laatisi rästiin jääneet kirjoitukset rästipäivälomallaan? Minä.

Kuka imuroisi? Ei kukaan. Kuka tekee ruuan? Paikallinen kebabyrittäjä.

Kuka keksisi järkevää kirjoittamista blogiinsa? En ainakaan minä.

Olen minä kaikista hierteistä huolimatta ällistellytkin. Esimerkiksi eilen. Kuvasin akileijaa (kiitos kaikille kasvin tunnistaneille) ja vasta koneelta kuvaa katsoessani huomasin, että mukaan oli pujahtanut linssilude. Tässä rajattu kuva.
 

                                               (isompana)