Rakas päiväkirja,
aloittaako viikon sunnuntai vai maanantai? Jos maanantai, niin viime viikon päätteeksi vietin iltaa karviaismarjapensaan takana - tai vieressä riippuen mistä suunnasta pensasta katsoo. Se oli oikein hyvä murjotuspaikka. Olin lähtenyt ulos viilentämään ylikiehuneita tunteita, mutta en päässyt pihaa pitemmälle, koska jalkaan sattuivat armaan monta numeroa liian suuret rönttäkengät enkä viitsinyt palata vaihtamaan toisiin – dramaattinen oven pamautus olisi menettänyt tehonsa. Menin siis kykkimään marjapensaisiin, sinne ei ikkunasta näe. Karviaismarjapensas oli hyvä paikka, piikit eivät vielä pistelleet ja pensaasta löytyi monta kaunista kukkaa. Kameran olin ottanut mukaan ja niin zoomailin heiluvassa oksassa kukkivia kukkia aika tovin. Kaikki kuvat epäonnistuivat, mutta mieli rauhoittui. Taidan viedä pensaan juurelle pienen penkin, siellä voisin murjottaa toistekin.
Viikolla ihmettelin miksi euroviisuedustajamme takeltelevasta englannista nostettiin niin suuri haloo. En muista lukeneeni yhdenkään suomalaisen toimittajan moittivan muiden maiden edustajien erikoisia aksentteja tai englannintaidon puutetta. Miksi sitten omaa edustajaamme? Huippu oli se, kun MTV:n aamuohjelmaan oli tuotu Roman Schatz kommentoimaan asiaa. Kirjailijaa tuntui aihe naurattavan, hän ei ollut takelteluista moksiskaan, vaikka Lauri Karhuvaara vakavana tivasi Hannan kielitaidon vaikutusta Suomi-kuvaan tjs. Miksi suomalainen ei saa jännittyneenä ja väsyneenä puhua kieliä huonosti? Ei kai kukaan ulkomaalainen oikeasti yhden euroviisuedustajan kielitaidon perusteella tee päätelmiä Suomen koulutuslaitoksesta tai Suomi-kuvasta ylipäätään. Eikö voitaisi olla rennompia ja tyytyväisempiä?
Leijonien välieräottelun aikana pelastauduin kauppaan. En uskalla katsoa Suomen tärkeimpiä otteluja (mitä ihmettä teen, jos Suomi vastoin nykyodotuksia pääsee seuraaviin jalkapallon EM-kilpailuihin?). Kaupasta palattuani työnsin kassit sisään ja aloin kuvailla kukkia. Ulos asti kuului Mertarannan huuto Mikko Koivun jatkoaikamaalin jälkeen, joten siinä vaiheessa vasta rynnistin sisälle. Olisi se vaan huima temppu, jos Suomi tänä vuonna tekisi saman minkä Ruotsi vuonna 1991, eli voittaisi samana viikonloppuna euroviisut ja lätkän MM-kullan.
Tänään on sitten euroviisujen finaali. Suosikkini Islanti ja Andorra putosivat jo, joten olen joutunut miettimään uudet suosikit. Toivoisin voittajaksi hyvää laulua, sellaista joka voittaisi musiikillisilla ansioilla eikä huumoriesityksillä. Veikkaan voittajan löytyvän viisikosta Suomi, Ruotsi, Serbia, Ukraina ja Valko-Venäjä. Tyrkyllä kärkiviisikkoon ja voittajaksikin ovat mielestäni myös Georgia, Bulgaria, Venäjä, Kreikka ja Bosnia-Hertsegovina. Jos yllättäjiä miettii, niin mahdollinen voi olla Latvian epävireinen ildivokopio. Valitettavasti yksi suosikeistani Romania ei taida kärkiviisikkoon yltää, jos nyt ylipäänsä kisaan osallistuvatkaan. Suurin yllättäjä voi olla Unkari, jonka bluesista pidän paljon. Toivottavasti Suomi on ainakin kymmenen parhaan joukossa, niin ensi vuonna ei tarvitsisi mennä semifinaaliin. Teleäänestysten aikakaudella ei isäntämaa saa kohteliaisuuspisteitä (kuka laittaisi rahaa äänestykseen ajatuksella "kiitti kun järjestitte kisat"?), joten kaikki Suomen saamat pisteet ovat suoraan Hannalle. Toivottavasti niitä on paljon.
Vielä minua on tällä viikolla pohdituttanut, minkä niminen on tuo alla oleva nurmikollamme kasvava pieni kasvi.
*********************************************************
Lisäys viisutulosten jälkeen
Hanna esiintyi edukseen, yhtään ei tarvinnut hävetä. Ruotsin ja Islannin antamat täydet pisteet tulivat täysin ansiosta. Koko ohjelmakin onnistui hyvin, pidin viisupaikalta välittyvästä kansanjuhlan luonteesta ja siitä, että juontajat olivat välillä yleisön joukossa. Mutta mitä ihmettä modernissa showssa teki Joulupukki? Eikö Lordi olisi ollut parempi valinta? Tai Jari Sillanpää? En myöskään ymmärtänyt miten muuten hauskasti esiintyneen Krissen tyylitaju saattoi pettää niin paljon, etä hän jäi keekoilemaan voittajien eteen. Kyse ei ollut kotimaiselle yleisölle tehdystä ohjelmasta.
Serbia voitokas balladiopn vahvatunnelmainen, ansaitsi kyllä voittonsa. Hienoa, että Unkari sijoittui yhdeksänneksi. Parhaimmat naurut kotikatsomossa irrotti Ranska, jonka esitys sai hulvattoman hyvälle tuulelle. Kukahan voisi edustaa Suomea ensi vuonna, niin että semifinaalista päästäisiin finaaliin?
Perunapää Marian studiosta
Minä uskalsin katsoa lätkää, ihan ilman nitroja, mutta huomisesta finaalista en vielä tiedä. Ehkä.
Onneksi seuraavana päivänä kuitenkin oli kaikki kunnossa.
Minä en ihmettele sitä hälyä, koska se oli hirveetä kattella.
Vaimo veikkas maahumalaa. Se kasvi.
Medis, kiitos vaimollesi! Katsoin maahumalan kuvaa netistä ja vaikuttaa oikealta. Tunnustan etten katsonut ensimmäistä haastattelua kokonaan, joten en ehkä ymmärtänyt kohua täysin. SIlti reaktio oli minusta ylimitoitettu, ehkä vain odotukset ovat niin kovat? Tuo mainitsemasi vaivautunut tunnelma tuntuu kyllä uskottavalta syyltä kohuun.
Mutta toisaalta taas juontajien kotoisen suomalainen ääntämys voi kuulostaa ulkomaalaisista vain mukavan eksoottiselta :)
http://koti.mbnet.fi/~akvanet/maahumala.htm
Kiva piilopaikka. Kyllä sinne kannattaa laittaa jokin jakkara. Ja omat kävelykengät oven pieleen seuraavaa tunnekuohua varten ;)
MTV3:n aamuohjelmia en katso, sillä ne ovat yleensä luokattoman huonoja. Kertomasi perusteella en ole menettänyt mitään tälläkään kertaa.
Minä näin vahingossa haastattelusta pätkän ja kiemurtelin myötähäpeästä. Sadattelin sitä, kuinka huonosti haastattelutilanne oli järjestetty. Arvelin, että Hannaa ei ollut valmennettu lainkaan. Myötätunto H:n puolella.
Jossakin ohjelmassa sitten joku kertoi, että Hanna tuli haastatteluun suoraan briiffaustilaisuudesta. Siis briiffaustilaisuus juuri ennen haastattelua! Älytöntä! Eihän siinä ajassa ehdi järjestää omia ajatuksiaan. Eikä H kuullut kaikkia kysymyksiäkään. Kunnon kaiuttimet ja tulkki olisivat auttaneet asiaa.
Ei siis tullut mieleen miettiä tilannetta Suomi-kuvaa vaan ihan käytännön järjestelyn kannalta.
Jääkiekkoa ei tarvitse katsoa, sillä se tunkee makuuhuoneesta tänne saakka. Miehen karjaisuista pystyin arvioimaan tilanteen kulun, vaikka ei kiinnostaisi sitten millään.
Unkarin menestyksestä olen iloinen, äänestin Unkaria. Samoin kuin sinä, pidin myös Ranskan kappaleesta, koska se oli ainoa, josta tulin hyvälle tuulelle.
Krisse oli muuten mukava kevennys, mutta voittajan edessä keekoileminen ylitti hyvän maun rajat. Se oli ärsyttävää ja yritettiinhän siinä häntä hätistelläkin pois.