Kipsi poistettiin ja palasin kauhan varteen. Otteeni kauhasta on vielä hento, mutta kunhan aikani pilkon sipulia, revin salaattia, kuorin perunoita, porkkanoita ja hedelmiä niin eiköhän puristusvoima palaa ja ote tiukkene. Vieläkin on hankalaa repiä makaronipusseja auki, leikata ruokakermapurkin kulmaa, mutta maitotölkin aukaisu sujuu jo sutjakasti. Paikallisten pizza- ja kebabyrittäjien auttava autoralli saa siis siirtyä muihin osoitteisiin. Vähitellen voin myös siirtyä pyykkikasan pienentämiseen ja nurkkien siivoamiseen. Tosin en aio estää miestä hyödyntämästä ja kehittämästä viimeviikkoina hankkimiaan kodinhoidollisia taitoja.

Hento ote vaikutti myös Unga Teaternin näytöksessä Bert and the Heman Hunters. Mukavan rockhenkinen ja iloinen nuorisomusikaali olisi ansainnut paukkuvammat aplodit, mutta taputtaminen teki kipeää. Nauraminen onneksi sujui. Anders Jacobsonin ja Sören Olssonin Bert-kirjoihin tutustuneille hahmot olivat tuttuja, teksti paikoin yhtä teiniroisia kuin kirjoissakin, mutta esitys pysyi kasassa ilman liiallisia revittelyjä. Huumoria löydettiin niin räkää syövästä Åkesta, lääkärikirjaa tutkivasta Pikku-Erikistä kuin uuden ihastuksen kourissa kärvistelevästä Bertistäkin. Musikaali korosti ystävyyden tärkeyttä ja huumeettoman ja päihteettömän elämän merkitystä. Pidin paljon myös siitä, että nuorisomusikaalista ei ollut siivottu pois eri sukupolvia, keinutuolista nousi mukaan rokkaamaan myös Bertin isoäiti, jota esitti oikean ikäinen Ingrid Söderblom. Kohdeyleisökatsojienkin mielestä esitys oli hauska ja hyvä, yksi mainitsi suosikikseen nimenomaan isoäidin. Lisäpisteitä antoivat kaikki näyttelijöiden oivasta rocksoitosta.

Hiljaisten aplodien lisäksi käden vähäinen puristusvoima näkyi myös teatterimatkalaisen luonnollisessa lookissa, en näet uskonut uutta ripsiväriäni vähävoimaisen käden ohjattavaksi. Liian kallista ainetta luomille ja poskille tuhrattavaksi. Hyvän mielen esitys toi meikittömällekin katsojalle. Olen joskus miettinyt mikä vitsi piilee siinä, että naiset tekevät täyden meikin teatteriin ja elokuviin mennessään, eihän hämärässä salissa kukaan sitä edes huomaa. "Näyttelijäthän vaan meikkiä tarvitsee" totesi lapsikin. Kaupungilla muuten vastaan tuli monenmoiseen hurjaan maskiin naamioitunutta vipeltäjää, joista ei tiennyt olivatko kyseessä lukemattomat polttariseurueet vai viisufanituristit. Millainenhan meno Senaatintorilla muuten syntyisi, jos Suomi voittaisi viisut tänä vuonna?