Keitän miehen valmiiksi kuorimia perunoita, kalttaan isoimman löytämäni tomaatin. Kaivan jääkaappijähmeästä voista hankalasti nokareen, muusaan haarukalla perunat ja tomaatin. Toimin hitaasti, toistaitoisesti. Pilkkomista ja sekoittamista vaativa ruuanlaitto ei ole vasemmalla kädellä helppoa. En saa tomaattia sekoittumaan perunoihin tasaisesti, poimin tomaatinkuoria vielä lautaseltani. Silti ensimmäinen haarukallinen lennättää minut lapsuuskodin keittiöön, jonka pöydän ääressä usein söin äitini muusaamia perunoita ja tomaatteja. Istun hetken silmät kiinni, kielellä lapsuuden ruuan pehmeä maku. Lopun annoksen päälle riivin hieman aikuisuuden särmää, kinkkuleikettä ja kevätsipulia.