Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Pohdin lauseita

04.03.2007 - 23:19

On pari lausahdusta, jotka saavat niskakarvani usein pörhölleen. "En kadu mitään" ja "päivääkään en vaihtaisi pois." Sori vaan, mutta minun korvissani ne kuulostavat ylimieliseltä ja itsetyytyväiseltä löpinältä. Eivät tietenkään kaikkien lausumina, jotkut ihmiset ovat niin seesteisiä, että heidän sanomanaan lausahdukset voisi uskoakin.

Minä kyllä kadun erinäisiä asioita, joista jotkut saavat minut vääntelehtimään nolona ja jotkut miettimään miksen ole osannut olla järkevä. Ja aika monta päivän palasta vaihtaisin mieluusti mukavampiin hetkiin.

Jotkut sanomiset ja tekemiset kaduttavat. Mutta jos ei kaduttaisi, tulisiko mieleenkään pohtia muutosta? Jos ei tuntisi huonoa omaatuntoa, olisiko edes mahdollista parantaa tapojaan? Jotkut valinnatkin kaduttavat, monissa asioissa tunnen oivaltavaa jälkiviisautta, mikä tekee minut äkäiseksi. Mutta saako jälkiviisaus minua tekemään parempia päätöksiä tulevaisuutta silmällä pitäen? Enkö ole tehnyt juuri niitä päätöksiä ja valintoja, joihin kykyni ja jaksamiseni kulloinkin ovat riittäneet?

Tiedän kyllä, että noihin mielestäni nurjiin lausahduksiin sisältyy hieman tottakin. Jos eri tilanteissa olisimme valinneet toisin, voisi elämämme joissakin kohdin olla erilaista. Mutta olisiko se onnellisempaa? Parempaa? Olisimmeko samassa työssä, liitossa, samalla paikkakunnalla? Kauniimpia, rohkeampia, onnettomampia, surullisempia, kyynisempiä? Toisia? Ei ole mahdollista tietää. Kuka pystyy ennakoimaan tulevaa valintatilanteissa, näkemään ennalta? Jokainen valinta tuo eteen erilaisia muuttujia, jotka vaikuttavat kokonaisuuteen.

Siksi katuminen ei juurikaan hyödytä. Ei voi palata takaisin ja tehdä toisia valintoja. Ei voi tietää erilaisten valintojen seurauksia. Voi ehkä kerätä viisautta menneestä (siihenhän nuo lausahdukset osin viittaavat) ja luoda katseensa tulevaan. Tiedän tämän, mutta silti tulen jatkossakin suhtautumaan vaihtelevan skeptisesti kuullessani nuo lauseet. Tai ehkä olen vain kateellinen, kun joku voi sanoa nuo lauseet tosissaan, tarkoittaa totta sanoillaan. Ehkä he omistavat jokin elämän viisauden, josta minulla ei (vielä?) ole tietoa? Pitääkö olla vanha voidakseen sanoa "en kadu mitään" ja "päivääkään en vaihtaisi pois"?

Kategoria: Mitä mietin tänään 19 kommenttia Kommentoi

reetta kirjoitti 04.03.2007 - 23:40

Ehkä sitä pitää olla vain kohtuullisen hyvä itsetunto ja huono muisti :)? Tai sitten todella huono itsetunto ja yltiörehellinen ihminen: vaikka saisinkin vaihtaa, en parempaan pystyisi kuitenkaan.

Mielenkiintoinen ajatuskuvio.

neulanen kirjoitti 04.03.2007 - 23:44

Vitsit, hyvin sanottu! Olen itsekin epämääräisesti ajatellut tuota mutten oikein saanut selväksi. Miten joku ilkeää sanoa, ettei kadu mitään? Kaipa he sitten yleensä tarkoittavat sellaisia isoja valintoja elämässä eivätkä niinkään niitä kertoja kun on jälleen nolannut itsensä teiniaikaisen rakkautensa edessä tms. Kaiken kaikkiaan kuulostaa kyllä hirmu itsetyytyväiseltä tuollainen "olen tehnyt kaiken erinomaisesti"!

Celia kirjoitti 05.03.2007 - 00:07

Tietenkin kaduttaa jotkut valinnat ja aivan varmasti tekisin joitakin toisin, jos saisin uudelleen elää elämäni, edellyttäen tietenkin, että saisin mukaani tämän elämänviisauden, jonka olen kerännyt elämäni varrella.

Jälkiviisaus on mielestäni ihan hyvä asia. Virheistään nimittäin oppii. Ei tule kiusausta tehdä samoja hölmöyksiä kerran toisensa jälkeen. Tosin eräs viisas (entinen) työkaveri sanoi, ettei täällä meillä (työpaikalla) tehdä virheitä vaan uudelleenarvioita. - Minä siis uudelleen arvioin tilanteita. :D

Tuima kirjoitti 05.03.2007 - 00:19

Reetta, huono muisti voisi auttaa tai sitten loistava huumorin - ja itseironiantaju.

Neulanen, itsetyytyväisyyshän niissä saattaa haiskahtaa vaikka ei tietenkään aina. Minä kyllä sisällytän katumiseen mukaan myös ne itsensä nolaamiset teinirakkauden edessä, väärät muka hauskat, mutta oikeasti itsekorostavat lausumat yms.

Celia, uudelleenarviointia, hm. Kuulostaa kovin viralliselta jargonilta :)

sivuaskel kirjoitti 05.03.2007 - 06:41

Just eilen mies totesi, että vaikka hän kovasti on samanmielinen Tapio Rautavaaran laulunsanojen kanssa, Tapsan tulkitsema "En päivääkään vaihtaisi pois" ei istu omiin ajatuksiin. Sanoi voivansa vaihtaa vaikka muutaman kokonaisen vuoden elämästään. :)

Sanoin, että katua ei kannata. Katuminen ei vie elämää eteenpäin. Jokaisella on omannäköisensä taival tähtiin kirjoitettu. Se meidän on kuljettava.

Tuima kirjoitti 05.03.2007 - 06:58

Ei se että katuu jotakin välttämättä tarkoita sitä, että jämähtää paikoilleen. On katumista , joka saa pohtimaan syitä ja haluamaan muutosta ja katumista, joka jämäyttää kierimään itsesäälissä. Mutta outoa minusta on, jos ei koskaan mitään katuisi. Eikö edes väärän kokoisen mekon ostaminen kaduttaisi? Jos ei kadu mitään, näkeekö silloin omia virheitään?

MLL:n puheenjohtaja Tuula Tamminen taisi joskus sanoa, että on hyvä kun vanhemmat kokevat syyllisyyttä, silloin heillä on mahdollisuus tarkistaa ja muuttaa toimintamallejaan. Eikö syyllisyyden tunteisiin nimenomaan liity katumusta?

SusuPetal kirjoitti 05.03.2007 - 07:27

Se, että sanoo, ettei kadu, on kai sen merkki, että on sinut itsensä kanssa. Tietää, että niillä eväin, joiden kanssa on aikanaan tehnyt valintoja, on kuitenkin ajatellut valitsevansa parhain päin. Jälkiviisaana voi tietenkin nähdä myöhemmin, että olisi kannattanut ehkä valita toisin.
Mutta, sillä hetkellä, niillä tiedoilla, niillä voimilla, se valinta oli ainoa oikea.

Jotakin kyllä voi ja pitääkin katua, tulee mieleen, jos tekisi vaikka murhan. Sitä olisi kai ihan terveellistä katua...?

Tuima kirjoitti 05.03.2007 - 08:20

Kyllä vain ja muitakin rikoksia. Mutta onko tosiaan niin, ettei ihmisen kannata muuta katua kuin rikoksia? Pitäisiköhän miettiä mitä katumisella tarkoitetaan?

Tassu kirjoitti 05.03.2007 - 09:34

Kyllä, kadun paljonkin, ja vaihtaisinkin monta päivää parempiin.

En ihan ymmärtänyt Susun ajatuskulkua siitä, että katumattomuus on merkki siitä, että on sinut itsensä kanssa. Minusta on kaksi eri asiaa katua jotain valintaa, ja nähdä, että valintahetkellä ei olisi voinut valita toisin.

Minä näen katumisen myös niiden pienten juttujen katumisena, niiden, joiden tekemistä ei varsinaisesti koskaan ehtinyt valita. Silloin, kun kipeänä ja kiukkuisena tiuskaisin työkaverille arasta asiasta ihan turhaan, se kun unohdin miehen tärkeän päivän omien turhanpäiväisten kiireideni takia, ne hetket kun olen loukannut läheisiäni keskittymällä liikaa itseeni, kun olisi pitänyt keskittyä muihin. Näitä tilanteita on varmasti kaikilla, ja kyllä minä ainakin niitä kadun. Ja mielestäni pitääkin.

Tietenkään tämä katuminen ei ole jokapäiväistä ja jatkuvaa, mutta toivottavasti se johtaa siihen, että pystyn muuttamaan jotain tekojenkin tasolla, tulevaisuudessa.

Tuima kirjoitti 05.03.2007 - 10:16

Jotain tuollaista ajoin kirjoituksellani takaa. Jokaisen elämässä tulee vastaan tilanteita, joissa toimii väärin, pieniä ja joskus isompia tilanteita. Jos ajattelee, ettei mitään kadu, kuulostaa omahyväiseltä. Katumus saa miettimään ratkaisujaan ja ennen kaikkea, ehkä pyytämään anteeksi?

Ehkä Susu tarkoitti nimenomaan niitä suuria valintoja, jotka selkeästi ohjaavat elämän suuntaa.

Jukka kirjoitti 05.03.2007 - 10:35

Itselläni katuminen kytkeytyy jotenkin syyllisyyteen. Jos huono valintani on aiheuttanut hallaa ainoastaan itselleni, en kadu, vaan ainoastaan otan opikseni. Jos taas tuotan tuskaa toisille, saatan katua hyvinkin pitkään.

Päivien pois vaihtamisesta... rajanveto kulkee samassa paikassa kuin katumisenkin kohdalla. Päivät, jolloin olen tuottanut toisille ikävyyksiä, vaihtaisin mieluusti.

Itsestäni aiheutetuilla ikävyyksillä ei niin väliä: jos se ei tappanut tai aiheuttanut pysyviä vammoja, oli se arvokas kokemus, josta voi oppia jotain. Tuska on jonkinlaista intohimoa, täyttä elämää, jonka toki siinä hetkessä vaihtaisi mieluusti johonkin muuhun, mutta joka etäälle päästyä näyttäytyy pelkkänä tapahtumana toisten joukossa.

Jotain ristiriitaista tässä on. Mikäli ajattelen toisen ihmisen itseni kaltaisena, miksi en suhtaudu hänen tuskaansa yhtä välinpitämättömästi kuin omaani?

tanssiva harmaa pantteri kirjoitti 05.03.2007 - 11:14

Melko kuluneet sanonnat ovat nuo. Minä olen vähän Susupetalin linjoilla siinä mielessä, että "sillä hetkellä, niillä tiedoilla ja niillä voimilla valinta on oikea". Monta asiaa voisi tehdä toisin, mutta tehtyjen ratkaisujen kanssa on vain elettävä. Ei voi jäädä tuleen makaamaan eikä miettimään. Anteeksipyynnöt ovat ehkä joskus paikallaan aikojenkin kuluttua.

SusuPetal kirjoitti 05.03.2007 - 12:53

Varmaan taisin tarkoittaa sellaisia suuria linjauksia elämässä, niitä voi tietenkin katua, mutta itse olen ainakin oppinut, ettei se katuminen mitään auta, sillä yleensä ei kuitenkaan saa toista mahdollisuutta korjata valintaansa. Parempi katsoa eteenpäin.

Siinä mielessä täytyy olla sinut itsensä kanssa. Että uskaltaa jättää jotkut asiat taakseen.

Noita Tassun mainitsemia juttuja jokainen katuu elämässään, minäkin(!), sellaista, mitä on tullut sanottua, jättänyt tekemättä jne, mutta itse puhuin vähän eri asasta.
Sen takia vaikutti ehkä vähän tylyltä sanoa, että ihminen on sinut itsensä kanssa, jos ei kadu.

Maria kirjoitti 05.03.2007 - 13:09

Liitän omaan katumiseen myös häpeäntunteita. Ja tosiaan ajatus "olisinpa tiennyt/ymmärtänyt enemmän - niin olisin voinut valita toisin" liittyy myös näihin ympyröihin.

Obeesia kirjoitti 05.03.2007 - 13:59

Niissä oloissa, niillä resursseilla ja sillä tietämyksellä, mitä silloin oli, tein sen, minkä tein. Katuminen ei yleensä hyödytä. Armo kuuluu myös itselleni.

Obeesia vielä kirjoitti 05.03.2007 - 14:02

Tuon "en päivääkään vaihtaisi pois" totesin omalla kohdallani mahdottomaksi ajatukseksi synttäripuheessani muutama vuosi sitten.

Elämässäni on ollut monia päiviä, jotka antaisin pois koska tahansa.

Tuima kirjoitti 05.03.2007 - 15:20

Koska käsitän katumiseen liittyvän kaikenlaista isoa ja pientä katumista, en pidä tuosta "en kadu mitään" lauseesta. Jukan mainitsema raja siitä onko loukannut itseään vai muita on hyvä, mutta kyllä itseäänkin loukanneita valintoja voi ja saa katua. Pitää vain osata päästää niistä irti eikä jäädä märehtimään.

Päivien poisvaihtaminen ei minusta liity niin selkeästi omien valintojen punnitsemiseen vaan enemmän ulkoapäin "annettuihin" asiohin, tilanteisiin, sairauksiin ym. Luulisin näitä poisvaihdettavia löytyvän itse kultakin.

Henkisen vahvuuden liitän kyllä enemminkin "päivääkään en vaihtaisi pois" -lauseeseen kuin katumattomuuteen. Kyky hyväksyä olosuhteet, etsiä niistä hyvät puolet ja löytää voimaa huonoista vaatii lopultakin nöyryyttä ja vahvuutta elämän käsittelyssä. Kokonaisuuden - vaikka sitten elämän tilkkumaton - näkeminen ehkä auttaa helpommin hyväksymään kaikenlaiset päivät.

SusuPetal kirjoitti 05.03.2007 - 15:32

Itse käsitän katumattomuuden ja tuon lauseen "päivääkään en vaihtaisi pois" aika samaksi. Ei katumattomuus ole paatuneisuutta, se on juuri tuota kykyä hyväksyä olosuhteet.
Tässä kulkee varmaan rinnan eri käsitykset, mitä ihmisillä on, kun he puhuvat katumisesta.

Tuima kirjoitti 05.03.2007 - 17:23

Niin kulkeekin. Sanojen merkitykset aukeavat ihmisille eri tavalla. Katua voi vain omia tekemisiään. Voi olla ettei haluaisi vaihtaa ainoatakaan päiväänsä, mutta katua voi silti tekemisiään tai tekemättä jättämisiään. Mutta kuten jo aluksi sanoin, nämä ovat minulle vaikeita lauseita, niiden ehdottomuus särkee korviani.