Aamulla kello kuusi odotusta. Puutarhan pimeyden lävistää avatusta ikkunasta siilautuva valo. Pensaiden oksat ovat liikkumattomia, pakkasen jähmettämiä. Tummalla aamutaivaalla yksinäinen pilven riekale. Vähäinen liikenne humisee kohti, kaikkoaa. Naapurin lapsi huutelee äitiä heräämään.

Kuuntelen huoneiden hiljaisuutta. Unien tuhinaa, lakanan kahahdusta. Heräämiseen on vielä aikaa.

                           ******************************************
Aamulla kello kahdeksan sininen hetki on väistynyt ja mustarastas laulanut varhaisen laulunsa. Aamun täyttää työhönlähtijän kahina ja kolina, mietteet ja suunnitelmat. Ikkunasta tulvahtaa pakkasilmaa, naapuritalon seinä heijastaa kylmää, kirkasta valoa. Oven kolahduksen jälkeen tarraudun hiljaisuuden liepeisiin, vedän lämmintä toimettomuutta ylleni. Mutta hiljaiset runot eivät enää kuiski, vaan vaativat kansia kiinni. Aamunkirkkaus pujahtaa sisään sälekaihtimen raoista, hämärä väistyy nurkista. Tiskialtaan astiat kolahtelevat ja pyykkikori narahtelee. Unia näkevät odottavat herättämistä.