Huumori joutuu koville, kun ensin käy näyttämässä nilkkaansa lääkärille, kuuntelee odotushuoneessa kröhimistä ja kännykkään selostettuja flunssakuvailuja ja illalla alkaa itse kaivata nenäliinoja. Yksi sairasloman ikäviä puolia on se, että pomolle sairaslomasta ilmoitettuaan on vielä tehtävä erillinen soittorumba ja peruttava kaikki viikolle sovitut neuvottelut, kahvikestit ym. joita tietenkin on ilmaantunut juuri kyseiselle viikolle enemmän kuin normaalisti. Seuraavana aamuna herää ennen kuutta flunssan oireisiin ja alkaa miettiä, että jos on pakko sairastaa talven flunssa, niin ehkä se on hyvä tehdä jo valmiina sairaslomalaisena. Myöhemmin sitä patistaa kipeän muksun takaisin pehkuihin, vetäytyy kahvimukin ja nenäliinapinon kanssa palelevana ja vilttiin kietoutuneena TV:n ääreen katselemaan Doris Dayta ja kuuntelemaan hivelevää elokuvajatsia. Iltapäivällä viihdykkettä tarjoaa Hyacinth Bucket. Ja sitten sitä vasta alkaakin ajatella.

Alkaa muistella kaikkia niitä TV-sarjoja, joita ei ole vuosiin nähnyt ja joita haluaisi katsella uudestaan. Takkuinen tiikeri, Kupla, Villi Pohjola, Kolkyt ja risat, Parempi myöhään, Velipuolikuu, Kate ja Allie. Olisi mukavaa testata onko sarjojen teho yhä sama. Joku aika sitten TV:ssä näytetty Parempi myöhään –kooste vetosi huumoriini edelleen, mutta mitenkähän olisi noiden muiden laita. TV-ohjelmat vanhenevat ilmaisultaan painettua sanaa nopeammin, kerronnan tempo ja muoti muuttuvat nopeasti ja ne myös vaikuttavat vastaanottoon. Minkäs sille voi, että jo kahdeksankymmentäluvun muoti kampauksineen luo ohjelmiin helposti tahatonta komiikkaa. Mutta ehkä tuo koominen lisä toisi nostalgiseen katseluun uutta vääntöä, uudenlaista tulkintaa?

           ****************************************************************************
Lisämietintä toi uusintatoivelistalle Takkuisen tiikerin lisäksi muutaman muunkin brittiläisen laatusarjankin. Katsoisin mielelläni uudestaan Dennis Potterin Laulavan salapoliisin ja  Pennejä taivaasta sekä Stephen Poliakoffin erittäin kiinnostavan Timothy Spallin tähdittämän Valokuvien vangit (Shooting the Past, 1999), jonka viimeiset jaksot muinoin jäivät näkemättä, sekä Sukupuun (Perfect Strangers, 2001).