tiistai, 6. helmikuu 2007
Lohtuohjelmia flunssaiselle, kiitos
Alkaa muistella kaikkia niitä TV-sarjoja, joita ei ole vuosiin nähnyt ja joita haluaisi katsella uudestaan. Takkuinen tiikeri, Kupla, Villi Pohjola, Kolkyt ja risat, Parempi myöhään, Velipuolikuu, Kate ja Allie. Olisi mukavaa testata onko sarjojen teho yhä sama. Joku aika sitten TV:ssä näytetty Parempi myöhään –kooste vetosi huumoriini edelleen, mutta mitenkähän olisi noiden muiden laita. TV-ohjelmat vanhenevat ilmaisultaan painettua sanaa nopeammin, kerronnan tempo ja muoti muuttuvat nopeasti ja ne myös vaikuttavat vastaanottoon. Minkäs sille voi, että jo kahdeksankymmentäluvun muoti kampauksineen luo ohjelmiin helposti tahatonta komiikkaa. Mutta ehkä tuo koominen lisä toisi nostalgiseen katseluun uutta vääntöä, uudenlaista tulkintaa?
****************************************************************************
Lisämietintä toi uusintatoivelistalle Takkuisen tiikerin lisäksi muutaman muunkin brittiläisen laatusarjankin. Katsoisin mielelläni uudestaan Dennis Potterin Laulavan salapoliisin ja Pennejä taivaasta sekä Stephen Poliakoffin erittäin kiinnostavan Timothy Spallin tähdittämän Valokuvien vangit (Shooting the Past, 1999), jonka viimeiset jaksot muinoin jäivät näkemättä, sekä Sukupuun (Perfect Strangers, 2001).
Kommentit