|
|
|||
|
26.01.2007 - 21:26
Katselin Teemalta ohjelman Ei vain hitti: I wan´t to hold your hand. Beatlesistä oli siis kysymys, yhtyeen vaikutuksesta yhteiskuntaan, kulttuuriin, muotiin ja musiikkiin. Kiinnostava ohjelma sinänsä, mutta tällä kertaa huomasin asian, johon en aiemmin ollut kiinnittänyt huomiota. Kun tehdään dokumentti Beatlesistä, ei naisia juuri haastatella. Naiset ovat vain se kirkuva lauma konserteissa ja hotellien ulkopuolella.
Ei vain hitti –ohjelmassa haastateltiin naisia, mutta he saivat sanoa paljon vähemmän kuin miehet. Kahta lukuun ottamatta heidän määreensä oli "Beatles fan". Miehissä oli tohtoreita, toimittajia, rokkareita. He saivat analysoida yhtyeen vaikutusta monelta suunnalta. Faneiksi heitä ei määritelty, vaikka yhtyeen vaikutuksesta omaan elämäänsä ja musiikkiinsa miehet puhuivatkin. Mitä naiset sanoivat? Joku kertoi tajunneensa 60-luvulla, että se mitä fanina koki oli jotain suurta, sellaista mitä naiset eri puolilla maailmaa kokivat samaan aikaan. Toinen nainen puhui Beatlesin aikaansaamista muotivaikutuksista aina Nehru-takeista hippikauteen. Muut kertoivat huutaneensa konsertissa. No sehän oli tuttua jo kaikista muista dokumenteista. Mitä sitten haluaisin naisten suusta kuulla? Miten he kokivat yhtyeen, miksi huusivat, olivatko John, Paul, George ja Ringo tärkeämpiä kuin musiikki, olisiko ollut melkein sama mitä yhtye soitti, oliko musiikki kuitenkin ollut ensisijaista, milloin he kuulivat yhtyettä ensimäisen kerran. Millä tavalla yhtye ja fanius vaikuttivat heidän elämäänsä, johtiko suuriin elämänratkaisuihin. Eräs mieshaastateltava sanoi monen (ilmeisesti miehen) ryhtyneen muusikoksi Beatlesien vaikutuksesta. Eikö kukaan nainen saanut kipinää omaehtoisen musiikin tekoon liverpoolilaisnelikon innoittamana? Jos joku tietää ohjelman, kirjan, artikkelin tai nettisivuston, jossa naiset puhuvat Beatlesistä, niin olisin iloinen jos saisin siitä tiedon kommentteihin. Entä oma suhteeni yhtyeeseen? Beatles on ensimmäinen yhtye, jonka tiesin vaikken tunnistanut ainoatakaan heidän kappalettaan. Heidän musiikkinsa on kulkenut mukana koko ajan välillä tiiviisti välillä taustalla, mutta aina vähintäänkin korvien liepeillä. Lapsena pidin Paulista, jos muistan oikein, sittemmin suosikkini on ollut George, vaikka aina käsittelen Beatlesia kokonaisuutena. Minulla on mies, joka minuakin vannoutuneempi Beatles-fani. Beatles Anthology –dokumentti on suosikkidokkarini, Hard Days Night on minusta erittäin hyvä komedia. Beatles on minusta maailman paras yhtye.
|
Kirjoittaja
Arkisto
2012 2011 2010 2009 2008 2007 2006 Kategoriat
Sivut
Kuvia
Perunapää Marian studiostaBackyard beauties Dreamlines Kellosta Kiinaan kuvia Keltainen kuu Oulu Kuvissa SusuPetal - kuva ja sana taivasalla.net Valokuvatorstai 365.fi - Vuosi valokuvina Sivupohja SusuPetal Blogin luontokuvat 20.07.2006 lähtien ©Tuima, ellei toisin mainita. Lisää kuvia Flickrissä. Yhteisblogeja
Kiinnostavia blogeja
Juha Siro
|
||
Miten olis Pmmp,Yö,Juanes...
Yleensäkin jos asiaan liittyy jonkinlainen väline (esim. musiikkisoitin) on se miesten aluetta. Musiikin alueella naiset ovat ilman soitinta olevia laulajia tai sitten yleiseöä. Musiikin tekeminen, soittaminen ja muut tärkeät asiat ovat miesten juttuja.
Silumiini ja Johanna, musiikki on kai niin "miehinen" alue, että siinä nainen fanittaa mutta ei saa arvioida kuin ehkä toista naista. En muista äkkipäätä ainoatakaan dokumenttia, jossa olisi annettu naisasiantuntijoille puhetilaa silloin kun kyseessä on miesartisti tai miesbändi. (Eihän Idolsissakaan ole kuin yksi naistuomari...) Ammattitaidon puuttumisesta ei voi olla kyse.
Muuten, eilisessä Hesarissa oli kiinnostava yleisönosastokirjoitus, kuinka mediassa naisten puheeseen suhtaudutaan vähättelevästi.