Tällä viikolla olen kuunnellut Vesa-Matti Loirin Ivaloa paljon - harkiten, valikoiden, keskittyen ja vaikuttuen. Olen pitänyt aina Loiria suurena tulkitsijana, mutta en ole koskaan intoutunut kuuntelemaan hänen levyjään intensiivisesti. En ole oikein jaksanut, ne eivät ole tuntuneet minun musiikiltani. Ivalon otin kuunteluun kappalevalikoiman ja Nonosta lukemani Marian kehun perusteella. Koska olin välttynyt kuulemasta levyn kappaleita radiosta, en tiennyt mitä odottaa. Etukäteissuhtautumiseni oli pikemminkin skeptinen. Halusin oikeastaan vain kuulla Loirin tulkinnan kappaleesta Tästä asti aikaa.

Hanhiniemen kappale aloittaa levyn ja jo heti sen myötä liu'uin levyn tunnelmaan. Loiri on karsinut laulu- ja tulkintamaneerinsa minimiin, akustiset sovitukset tukevat laulua. Levyn innoittajana ovat Johnny Cashin American recordingsit, mutta onneksi Loiri tekee aivan omannäköisensä levyn. En pidä kaikista levyn kappaleista enkä niiden tulkinnoista, parin laulun tilalle olisi valita jotain muuta. Mutta vaikuttavia tulkintoja riittää kyllä näinkin. Tällä hetkellä pidän eniten Kun olet poissa - ja Tyhjää-kappaleiden tulkinnoista. Nähtävästi Eppuja ja Kasevaa voivat muutkin esittää.

Se, mikä minua levyllä eniten miellyttää, se, mikä saa kuuntelemaan keskittyneesti, on tekstin nousu etusijalle. Loiri lähtee laulutekstistä, ei voi edes puhua sanoituksista. Ei tässä sanoiteta sävelmiä vaan tulkitaan runoa musiikin keinoin. Moni tuttu laulu avautuu Ivalon myötä minulle uudella tavalla. Kuulen tekstin eri tavalla, monissa tapauksissa paremmin ymmärtäen. Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt on aiemmin ollut ihan hyvä, mutta vasta nyt teksti näytti minulle hienoutensa. Samoin Mikko Alatalon Ihmisen ikävä toisen luo saa uskottavamman käsittelyn Loirin tulkinnassa.

Olen pitänyt monista uustulkinnoista, koska erilainen käsittely antaa tuttuun kappaleeseen uuden näkökulman. En osaa muotoilla tätä yksinkertaisesti. Kärjistettynä voi sanoa, että uustulkinta nostaa esiin tekstin ja sävellyksen ja painaa alkuperäisen esittäjän taka-alalle. Esittäjän vuoksihan me usein levyyn tartumme, kappaleet tulevat vasta toisena.

Olenkin jo pitkään kaipaillut akustisia versioita suomalaisista pop- ja rockkappaleista. Ivalon perusteella voikin sanoa, että lisää näitä, kiitos. Levyn lehdykän mukaan Vesa-Matti Loiri on Ivalolla halunnut kunnioittaa suomalaista pop- ja rockrunoutta. Sen hän kyllä tekeekin. Kuuntelijaa koskettaen.