Aivan totta, ei kirjoja hevin raaski pois heittää. Varsinkaan lahjaksi saamiaan.

Minä kyllä mietin välillä tarvitsenko oikeasti kaikkia niitä kirjoja, jotka nukkuvat hyllyn perukoilla ja joita kukaan ei lue eikä ole meillä koskaan lukenutkaan.

Kirjoista eroaminen on tuskaisaa, mutta tänä syksynä erosin kahdesta kirjasta, eikä tehnyt edes kipeää -molemmat lahjaksi saatuja ja lukemattomina edelleen. Tervon Myyrä ja joku Raija Orasen kirja. Sinne menvivät kirpputorille.
Lopuista en luovu!

Paljon on hyllyssä sellaisiakin joista voisin luopua, mutta viime aikoina olen ostanut kirjoja, joista en halua luopua muutoin kuin lahjoittamalla ne lapsilleni jossain vaiheessa. Minulla on tapana kirjoittaa etukanteen yleensä ajankohta ja ajatus milloin ja minkälaisissa fiiliksissä kirjan ostin.

Ostan itse nykyisin itselleni hyvin harvoin kirjoja. Pyrin siihen, että kirjan pitäisi olla sellainen jonka voi lukea useaan kertaan. Olen joskus miettinyt kuinka paljon hyllyjä saisin tyhjäksi jos säilyttäisin vain kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät kirjat.

Periaatteessa kai voisin luopua jokaisesta omistamastani kirjasta, sillä niitä ei kai tarvitse omistaa. (Usein tämä toki tuntuu mahdottomalta ajatukselta.) Ehkä kuitenkin juuri näin ajatellen olen tyhjentänyt hyllyjä.

Ja sitten paradoksi: olen tyhjentänyt viemällä kirjoja antikvariaattiin, josta mukaan on tarttunut kirjoja. Tosin vaimon kanssa on sovittu, että romaanin paikalle voi tuoda paluumatkalla runokirjan, koska useimmiten ne vievät hieman vähemmän tilaa muutoinkin liian täydestä hyllystä.

Kaikkea ei tarvitse omistaa, mutta jotkin kirjat tuntuvat sellaisilta, että ne on hyvä olla omassakin hyllyssä. Runokirjat ovat sellaisia joihin voi palata. Olen vain huono runouden ostaja, en yleensä osta teosta ennenkuin olen lukenut sen ja tiedän teoksessa olevan jotain minulle. En tarvitse puhuttelematonta runokirjaa.

Yritin kommentoida viimeisintä runoasi, mutta jou Server Error hääti minut miettimään kommenttiani tarkemmin.

Runouteen on pakko palata. Runokirjat voivat yllättäen alkaa puhutella. Tosin eri funktiossa kuin alunperin oli ajatus. Esimerkiksi minua puhuttelemattomat kokoelmat voivat tarjota hyvää opetusmateriaalia... esimerkiksi tuo Saila... onkohan syynä se, että en ole "tyttö"? PItääkö miehesi Sailasta? Uskallan epäillä, mutta en toru, vaikka pitäisi.

Jostain kumman syystä en pääse blogiini nyt itsekään. Onkohan minut häädetty?

Mies ei lue runoja, se vain kuuntelee kun minä luen niitä sille. En usko sen S:stä välittävän. Mites sinuun uppoaa uusin Venho? Venho on muuten myös kirjoittanut todella hyvän lastenrunokirjan Puolukkavarvas, joka minusta olisi jokaisen taaperoperheen kirjahyllyyn kuuluva opus. (Kuulethan opettavaisen, ammatillisen äänensävyn naputettujen sanojen takaa?)

Ei sinua ole häädetty, mutta annettu tilaisuus mennä viihdyttämään vaimoa.

Jotkut runokirjat voivat tosiaan alkaa puhutella myöhemmin, mutta kun en tiedä mitä ne olisivat, en hanki. Klassikot ovat ehkä poikkeus. usein kyllä harmittaa, kun ei ole jotain tullut hankkineeksi. Nyt esimerkiksi Mellerin Schlaageriseppeleen kanssa, vaikka siitä olen aina pitänyt.

Veho ei oikein kolahda. Se ei onnistu liikuttamaan. Viimeisessäkin on joitain juttuja, jotka tuntuvat jonkun lukiolaisen kirjoittamilta. Ehkä se on tarkoituskin.

Uusi Levola on lämmintä vanhentumisen pohdiskelua. Siitä pidän. Pitäisi arvioida se, mutta pidättelen vielä hetken. "Kaikki kartat ajan tasalla" on erinomainen ja syytä onkin: edellisestä on jo melkein kymmenen vuotta.

Venho on minulla vielä kesken, mutta sen sain mieheltä (pyynnöstä), koska osa lukemaani kiinnosti. Mutta siinä onkin se naiskokemus, joka ei ehkä aukea.

Levolan kokoelmasta pidin erittäin paljon, samoin Kiiskisen uusimmasta. Molemmat ja Levola etenkin kuuluvat hankintalistalle. Levolan säkeissä on sen kaltaista pohdintaa mistä pidän, mutta lyhyet runot eivät puhutelleet paria lukuunottamatta. Sen sijaan pitkät ja pohtivat runot ovat sellaisia, joihin tekee mieli palata ja joiden ajatuksia pyöritellä. Onnea arvioon, ei ole tuon(kaan) kokoelman kohdalla helppo tehtävä. jos arvioon tulee verkkolinkki, niin vinkkaa siitä.