Kojelauta |  Seuraa blogia |  Lisää blogeja |  Luo blogi! | 
Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista
15.11.2006 - 22:11
Katsoin Evelyn Waugh'n romaaniin Brideshead Revisited (1945) perustuvan Menneen maailman (1981), vanhan suosikkisarjani. Ensimmäisellä katsomiskerralla kahdeksankymmentäluvulla sarja oli suuri elämys. Muistan miten Anthony Andrews lordi Sebastian Flytena vetosi, Charles Ryderin ja Julia Flyten suhteen loppuminen suretti ja lordi Marchmainin viimeinen voitelu sai kyyneleet vuotamaan. Jotenkin olin vakuuttunut etukäteen, että sarja olisi säilyttänyt vetovoimansa ja niin se olikin.

Sarjan värit olivat haalistuneet, hienoja kartanoita on sen jälkeen kuvattu komeammin ja epookkia ehkä tavoitettu paremmin, 19-vuotiaita esittävät näyttelijät näyttivät auttamatta yli-ikäisiltä rooleihinsa, Andrews ei enää säväyttänyt Sebastianina. Silti lumo oli tallella. Näyttelijätyö on alleviivaamatoman hyvää. Jeremy Irons Charles Ryderina on loistava, John Gielgudin sarkastisen hirviömäisenä isä-Ryderina herkullinen, Claire Bloom hyvyydessään lähes puistattava, Lawrence Olivier koskettava ja Phoebe Nicholls uskossaan vahvana Cordeliana lämmin.

Ihmisten sisäiset ristiriidat ja heidän taistelunsa perhettä, maailmaa ja Jumalaa vastaan puhuttivat edelleen, rauhallinen rytmi ja kerronnan rakenne miellyttivät. En muista toista sarjaa, jossa uskontoa on käsitelty samalla tavalla älyyn ja tunteeseen vetoavana, loogisena ja samalla täysin käsittämättömänä oppina.

Uskonnollisen problematiikan lisäksi rakkauden monimuotoisuuden ja merkityksellisyyden käsittely vetosi. Uskonto ja rakkaus eivät sarjan maailmassa ole helppoja asioita. Ne merkitsevät ihmisen elämässä kaikkea, mutta niitä molempia ei aina voi saada samaan aikaan. Saavuttaakseen toisen on luovuttava toisesta. Onnekkain uskonnon ja rakkauden yhdistämisessä on Sebastianin kuivakka ja pönäkkä isoveli, jolle uskonto on loogista ja selkeää ja joka poikuutensa säilyttäneenä keski-ikäisenä avioituu tiukan katolisen leskirouvan kanssa.

Suomalainen nimi Mennyt maailma ohjaa katsomaan sarjaa kadonneen ajan kuvauksena, mutta alkuperäinen nimi Brideshead Revisited on parempi. Bridesheadin linna on sarjassa tärkeässä pääosassa. Bridesheadissa Charles Ryder on viettänyt onnellisimmat aikansa, siellä hän on kohdannut uskonnon ja rakkauden, saanut kipinän taidemaalarin uralleen. Bridesheadiin hän palaa toisen maailmansodan aikana komppaniansa kanssa. Brideshead näyttää katoavaisuuden ja lopulta sarjan lopussa uudelleen käyttöön otetun kappelin alttarilla palavan liekin kautta myös jatkuvuuden.

                      
Mymskä kirjoitti 15.11.2006 - 22:54
Muistan kuinka tuo sarja teki aikanaan minuun vaikutuksen. Olin melko nuori, joten en varmaankaan ymmärtänyt sitä samalla tavalla kuin nyt ymmärtäisin. Eikös tuo tullut jokin aika sitten uusintanakin?

Minulla on Mennyt maailma myös kirjana, ja sitä voin suositella.
Louhi kirjoitti 15.11.2006 - 23:04
Myös minä muistan sarjan tehneen minuun vaikutuksen. Luulenpa, että jos katsoisin sarjaa nyt, saisin siitä enemmän irti kuin parikymppisenä.
Tui kirjoitti 15.11.2006 - 23:28
Mymskä, minunkin hyllystäni kirja löytyy ja kun selailin sitä äsken kirjoittaessani huomasin, etä sarja todellakin on hyvin uskollinen kirjalle. Olen lukenut sen joskus kauan sitten. Uusintakatsomisella varmasti löytäisit uudenlaisia näkökulmia, huomasin itse nyt tarkastelevani henkilöitä uudella tavalla.

Louhi, varmasti saisit. Hyvä sarja vieläkin.
Miss Pligaa kirjoitti 16.11.2006 - 01:43
Minäkin näin sen kouluikäisenä ; olin aivan sen lumoissa ja muutenkin ihailin brittienglantia jne. Mainio postaus aiheesta ; tekeekin mieli katsoa uudelleen.
Viides rooli kirjoitti 16.11.2006 - 07:11
Samoissa tunnelmissa ollaan oltu, katsoin itsekin sarjan äskettäin uudelleen. Ja hämmästyin: miten tapojen ja miljöön kuvausta, erityisesti Italiassa, jossa menneen maailman tunnelma suorastaan tiukkui joka otoksesta. Ja näin aikuisena uskontoon ja sen kautta ihmissuhteisiin ja valtaan liittyvä pohdinta osui tarkemmin.

Olin unohtanut, miten äkillisesti Sebastian katoaa vieraisiin maisemiin, ja miten koskettava ja raju hänen ja Charlesin viimeinen kohtaaminen on. Hieno sarja. Kiitos myös hyvästä kirjoituksestasi.
Viides rooli kirjoitti 16.11.2006 - 07:15
Jostakin syystä osa tekstiä katosi edellisviestistäni. Siispä keskiosa tässä uudelleen.

Ja hämmästyin: miten erilaisiin asioihin olinkaan kiinnittänyt huomioni ensimmäisellä katsomiskerralla.

Nyt osasin arvostaa näyttelijäntyötä, mutta myös tapojen ja mijöön kuvausta, erityisesti Italiassa, jossa menneen maailman tunnelma suorastaan tiukkui joka otoksesta.
Tui kirjoitti 16.11.2006 - 07:55
Miss Pligaa, katso ihmeessä, tuskin petyt!

Viides rooli, minuakin hämmästytti nyt katsottuna Sebastianin nopea rappio ja katoaminen. Andrews osasi myös hyvin tuoda esiin Sebastianin kaikki puolet. Henkilö- ja ihmissuhteidenkuvauksesta sai muutenkin enemmän irti. Moni hahmo, joka oli nuorempana herättänyt ärtymystä, näyttäytyi nyt ymmärrettävämpänä ja sympaattisempana.
Viides rooli kirjoitti 16.11.2006 - 11:57
Totta. Muistan, miten minua raivostutti nuorena Charlesin isän käytös. Nyt katselin Gielgudin tulkintaa toisin. Hankalana isänä hän näyttäytyi yhä, mutta mukana oli myös sellaista loisteliasta kuivakkuutta, ironiaa ja veitsenteräviä huomioita lähipiirin ihmisistä ja ajan ilmiöistä, etten voinut välillä kuin hymähdellä ruudun äärellä.

Myös Olivierin näyttelemä isä sai uuden katsomisen myötä lisää syvyyttä. Olin täysin unohtanut hänen viimeisen liikkeensä, vaivoin tehdyn ristinmerkin, joka hätkähdytti agnostikkona itseään pitävän Charlesin lisäksi myös minut.
Tui kirjoitti 16.11.2006 - 12:44
Pidin Gielgudista aiemminkinkin, mutta vasta nyt tajusin kuinka syvä kuilu isän ja pojan välillä oli. Samaahan Charles teki omille lapsilleen, oli poissa eikä tuntunut olevan näistä vähääkään kiinnostunut. En tiedä kuinka paljon heijastaa ajan aristokratian suhdetta lapsiinsa ylipäätään.

Lord Marchmainin tekemä ristinmerkki on aina ollut minusta yksi sarjan järisyttävimmistä kohtauksista.
Kirsti kirjoitti 16.11.2006 - 15:59
Minä olin sarjan lumoissa silloin kun se tuli ensimmäisen kerran ja luin heti kirjankin. Kaikki kaverini olivat Jeremy Ironsin lumoissa, mutta minuun vetosi Sebastian. Kun se tuli uusintana, katsoin ja otin nauhalle ja koin oikeastaan samalla tavalla, Sebastian oli haalistunut. Nyt kun luin tämän jutun, tuli heti sellainen tunne että pitääkin katsoa sarja vielä kerran! Kiitos hyvästä postauksesta.
Iines J kirjoitti 16.11.2006 - 17:51
Täällähän on paljon sarjan faneja - hyppään mukaan joukkoon. Mä rakastin tuota sarjaa ja sen tunnelmaa - ja Anthony Andrewsia eritoten. Kirja tuotti pettymyksen, vaikkei huono ollutkaan.
Tui kirjoitti 16.11.2006 - 18:05
Kirsti, ensimmäisellä kerralla todella tuntui, että Sebastian hallitsee koko sarjaa, vaikka hän ei esiinny loppupuolen jaksoissa juuri lainkaan. Luultavasti Charlesin rakkauteen Sebastiania kohtaan on monen nuoren naisen ollut helppoa samastua ja siksi Sebastian on jäänyt mieleen. Anthony Andrews toki tekee hienon roolin korkealla olevia kulmakarvoja ja töröhuulia myöten. Niinhän Anthony Blanchekin sarjassa puhuu Sebastianin kyvystä lumota :)

Iines, sarja lienee hyvin uskollinen kirjalle. Luin eilen repliikkejä kirjasta sieltä täältä ja ne olivat aika yhteen sarjan kanssa. Mutta: suomennos vaikutti paikoin hieman heikolta, jokin luomo ja kielen sulavuus puuttui mikä kuului esimerkiksi sarjassa Charlesin upeana kerrontana.

Nyt uusintakerralla aloin pitää jopa isoveli Brideysta, keski-ikäisenä erotin hänessä enemmän sävyjä kuin aiemmin.
Joe kirjoitti 23.11.2006 - 18:46
Tuo televisiolle tehty sarja on ehkä vieläkin ylittämätön kirjallisen teoksen filmatisoituna versiona.
Muistan aikoinaan ihmetelleeni Erkki Toivasen ylistäviä sanoja hänen kertoessaan sarjan valmistumisesta. Utelias kun olin, seurasin tuota sarjaa niin paljon kuin mahdollista. Kokonaiskuva jäi kuitenkin rikkinäiseksi, koska en voinut katsoa kaikkia jaksoja.
Viime kesänä sitten onnistuin ostamaan asianomaisesta TV-sarjasta tehdyn DVD:n. Katsoin sen läpi alusta loppuun yhdellä istumalla, ja se teki minuun erittäin syvän vaikutuksen.
Kyltymättömän uteliaisuuteni ajamana hankin käsiini kyseisen kirjan käännöksen, vaikkakaan se ei ole suomenkielinen. Tämä käännös on ilmiömäisen huolellisesti tehty. Lukiessani sitä koko teos avautui minulle entistä värikylläisempänä, entistä haastavampana, entistä vaikuttavampana. En voi muuta sanoa kuin että Evelyn Waugh oli kirjallinen nero.
Seuraava hankintani on tietysti alkukielinen Brideshead revisited.
Tui kirjoitti 24.11.2006 - 19:23
Joe, mukava kuulla! Ktsoin monta osaa peräperää ja siten sarjan maailmaan pääsee sujahtamaan lähes täysillä. Sarja on minustakin täysin ylittämätön kirjafilmatisointi. Alkuperäisteoksen teemat ovat siirtyneet sarjaan ja niitä käsitellään hyvin. Ryderin kertojanääni ja kommentointi on iso osa viehätyksestä ja sarjan ymärtämisestä, harvinaisen toimivaa. Olen myös pohtinut kirjan lukemista englanniksi, ainakin sarjassa teksti oli nautittavaa.
joe kirjoitti 25.11.2006 - 16:22
Niin, kyllä Brideshead Revisited on varmasti lukemisen arvoinen. Tosin arvaan, että teoksen syvällisempään ymmärtämiseen tarvitaan myös todella hyvä sanakirja ja jokin teosta valottava tutorial tai vastaava. Itse löysin melko hyvän esityksen osoitteesta:
http://www.abbotshill.freeserve.co.uk/StoryContents.htm
Tui kirjoitti 25.11.2006 - 19:55
Kiitos vinkistä! Vaikuttaa kiinnostavalta sivustolta. Läysin myös ennakkopuffin (mahdollisesti) tekeillä olevasta elokuvasta Brideshead Revisited http://www.imdb.com/title/tt0412536/ En oikein tiedä mitä ajattelisin, pääosaesittäjiäkään ei mainita.
Nimesi
Sähköpostiosoitteesi (ei näytetä yleisesti)
Kotisivusi osoite
Muista tietoni selaimen evästeessä seuraavia kommentointeja varten
Seuraa tähän kirjoitukseen tulevia kommentteja (mikä tämä on?)
Kommentti
Voit käyttää kommenteissasi seuraavia HTML-elementtejä: a, b, i, u, code
Kirjoittaja

Profiilikuva ©SusuPetal

 

*******************************

Onko huonoa kirjallisuutta?

Sivut


Site Meter