"Paratiisin viattomuudesta sodan mielettömyyteen, laulun ja veden kuulaudesta huutoon ja veren roiskeeseen. Poeettisen elokuvan läpäisee uskon ja epäuskon vuoropuhelu, keskustelu, josta jäljelle jää turtumuksen keskellä pilkahtava kipinä. Sotilaiden sisäisistä monologeista kasvaa kollektiivinen hämmennys, kamera tavoittaa pelon, kauhun ja ahdistuksen miesten kasvoilta, silmien todistuksen, mielen häiriön, murtumisen ja voiman. Kysymyksiä, ei vastauksia. Musiikki kantaa tarinaa, etäännyttää niin että kauheus näkyy ja rujous lyö katsojaa silmille. Kaikkea ympäröi rehevä ja välinpitämätön luonto." 

Ylläolevan olen aiemmin kirjoittanut tänne Thin Red Line -elokuvan herättämistä ajatuksista.

Hans Zimmer on yksi niistä elokuvamusiikkien säveltäjistä, jonka nimi on minulle laadun tae. Terrence Malickin Thin Red Line (Veteen piirretty viiva) puolestaan on vaikuttavimpia tietämiäni elokuvia ja ehkä paras sotaelokuva. Elokuva perustuu amerikkalaisen James Jonesin samannimiseen Guadalcanalin taisteluita kuvaavaan romaaniin. Thin Red Line on on loistava näyte Zimmerin musiikista. Musiikki myötäilee sotilaiden tunnetiloja ja tapahtumien pinnanalaista virtaa mietteliäällä, hieman mystiselläkin tavalla, hitaasti kasvaen taisteluiden tulkiksi. 

 
Elokuva alkaa melanesialaiskuoron esittämällä musiikilla, josta näytteenä soi nyt Jisas Yu Holem Hand Blong Mi. En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta epäilen sen olevan jonkinlainen virsi. 

 

Muita klassikoita täällä.