Lätäkön tyynelle pinnalla läiskähtelee pisaroita, renkaat liikkuvat vettä pitkin. Yhtäkkiä pieni tuulenpuuska nostaa väreitä vedenpinnalle ja pisaroiden rengaskuvio katoaa.

Hetkessä on jotain taianomaista ja kaunista. Samalla mieleen nousee oivallus. Juuri tuonkaltaisen pienen hetken kuvaamiseen sanani eivät taivu. Ne voivat kuvailla mitä tapahtuu, mutta en osaa yhdistää mielessä häivähtänytä tunnetilaa pisaroiden täplittämään tyyneen pintaan ja äkilliseen tuulen puuskaan joka saa lätäkön pinnan väreilemään, pinnan johon pisarat yhä läiskähtelevät, tuulen vuoksi ehkä hieman eri kulmassa. Hetken kaikki on samoin ja toisin ja kuitenkin ehkä väreen alla yhä silti samoin.

Nyt kuuntelen ikkunan takana kohisevaa kaatosadetta, sitä miten lukemattomat pisarat osuvat ikkunalautaan, miten puiden ja pensaiden lehdet kahisevat ja soivat syksyä, miten tuuli ujeltaa raollaan olevasta ikkunasta. ja miten laulaa liki heleä-ääninen Tom Waits.