Yks päivä tää istu pöydän alla ja piirteli sormella maton raitoja. Pöydän pohjassa ei ollu raitoja mut nyt siin on. Tää toivos ettei äiti huomais ja suuttuis mut ei se huomaa ku ei se kuitenkaa enää koskaan konttaa pöydän alle juomaan kahvii ruusukupista ku se sanoo että voi ku mun polvi on niin kipee ja mitä sinä nyt iso laps siellä pöydän alla kuhnaat heti ylös sieltä ja tuolille istumaan niin ku muutki. Sillon ku äiti viel tuli juomaan ruusukupist kahvii pöydän alle ni se nauro sillee eri lailla ja se lauloki paljon vaikkei se kyl ollu kaunista niinku radiost tai teeveest mut se oli jotenki oikeeta. Vaikka en mä kyl usko et äiti suuttuis niist raidoist, niis on vihreetäki mistä äiti tykkää ja sen kahvikupin ruusunpunasta kans. Jos äiti vaan taas tulis juomaan kahvii mun kaa pöydän alle ni sille varmaan tulis ilosempi mieli. Voitas laittaa vaikka se isomummun vanha pitsiverho pöydän päälle, ku siitä sais reikäset seinät ja äidin polven alle vois laittaa tyynyn. Voitas ottaa suklaakeksejäki eikä äiti sitte olis vihanen vaan sanois että onpas täällä hienoa ja oikein raitoja laitettu, kylläpäs näyttääkin mukavalta.