Kävin viikonloppuna kirjamessuilla, jonka ensimmäisestä kojusta löysin elämäntaidon suosikkiopettajieni uusimman suomennoksen Irtiottoja. Kyseessä ovat herrat Rick Kirkman ja Jerry Scott, joiden teoksia luen säännöllisesti uudestaan. Löydän niistä paljon iloa, lohdutusta ja oivalluksia. Muihin elämäntaito-oppaisiin suhtaudun nihkeästi ja vinolla epäluulolla. Kirkman ja Scott eivät koskaan petä, he paljastavat arkielämän kiemuroita terävänäköisesti, heidän teoksiinsa voin samastua. Parhainta heidän teoksissaan on, että syyllistämisen sijasta he ottavat avukseen huumorin ja myötäelämisen.

 
 
Lempisarjakuvistani on siis kyse. Luen Baby Blueseja ja Scottin yhdessä Jim Borgmanin kanssa tekemiä Jerejä (Zits) oppaina ja terapiateoksina. Viemällä lukijan keskelle arkea albumit auttavat irrottautumaan arjesta. Scott ja Kirkman/Borgman osaavat kuvata oivaltavan huumorin kautta vanhempien ja lasten, niin teinien kuin taaperoidenkin, maailmojen törmäyskohtia eivätkä he ole unohtaneet sisarusten välisiä jännitteitäkään. Voin samastua Baby Bluesin Ullaan, löytää miehestä Paulin piirteitä. Vaikeuksitta tunnen hengenheimolaisuutta myös teini-ikäisen Jeren Kaarina-äitiin. Nauramalla heille ja heidän kanssaan nauran tietysti itselleni.