Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Reikäkuvioita ja lehtilintuja

27.10.2006 - 18:45

Valokuvaaminen tuntuu muokkaavan katsomista. Nykyisin näen pyörämatkoilla ja omalla kotipihalla kaikkea sellaista mihin en ennen niin tullut kiinnittäneeksi huomiota. Katson maisemia ja kasveja eri tavoin, syksyisten lehtien puna ja oranssi näyttävät hehkuvammilta, kukkapenkistä löytyy pieniä ihmeitä, omituisia kuvioita ja luonnon taideteoksia. Katselen lähempää, tarkemmin kuin ennen. Läheltä katsottuna luonto näyttää erilaiselta. Pisara kukassa, lehden hehkuva väri. Alan ymmärtää niitä japanilaisia ja kiinalaisia maalareita, jotka muinoin maalasivat samaa kukkaa uudestaan ja uudestaan, etsivät täydellistä siveltimen vetoa. En tavoittele täydellistä kuvaa – sellaista ei taida olla. Onnistuneessa kuvassa on tavoitetta kylliksi.

Kategoria: Yleinen 16 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 27.10.2006 - 19:55

Vau, tuo lehtilintu on upea!!!
Totta, kuvitteellisenkin kameran linssin läpi katsottuna maailma näyttää erilaiselta. Saatikka sitten, kun tietää, että kamera on repussa tai kädessä. Itse näen melkein koko ajan jotain kuvaamisen arvoista ja välillä se tuntuu melkein riesalta. Samasta syystä yritän olla esim. kuulematta, mitä ihmiset puhuvat bussissa -liikaa tarinanpätkiä tarjolla.
Pää ei kestä:)

Varmaan juuri tuo läheltä katsominen, jota te makrokuvaajat teette, avaa vielä kokonaan uuden maailman.

Tui kirjoitti 27.10.2006 - 21:03

Tuosta linnusta saa aika hurjia kuvia kuvankäsittelyllä. Saatan laittaa nekin blogille.

Minua harmittaa aina, kun kamera on jäänyt kotiin ja näen jotain mitää haluaisin kuvata. Ja totta, makrot näyttävät luonnon erilaisena. Esimerkkinä tuo lehtilintu, jonka bongasin kukkapenkistä.

Iines J kirjoitti 27.10.2006 - 22:15

Mä ihan mykistyin tuon ensimmäisen kuvan nähdessäni. Vau, tosi mahtava! Luonnon omaa taidetta.

Silja Orvokki kirjoitti 27.10.2006 - 22:24

Kuvien rajaus on tosi jännää puuhaa, josta saa esiin asioita, joita koskaan aikaisemmin ei ole havainnut.

Kamera on vempele, jota en yleensä edes muista omistavani: digikamera nököttää työpöydällä koko ajan, joten eihän sillä oteta mitään tilannekuvia. Harmittelin esim. tällä viikolla Naistenklinikalla kameran kotona oloa: olisi niin kiva kuvata uutta sukulaista. Vielä enemmän harmittelin myöhemmin kun tajusin, että minulla oli koko ajan ollut mukana kamerakännykkä sekä vielä liittymä, jolla olisimme voineet esitellä uutta sukulaista Tanpereen serkuille.

Miksi ihmeessä sitä kameraa ei muista???

Tui kirjoitti 27.10.2006 - 22:56

iines, kamera kouraan ja katse maahan, puihin ja pensaisiin. Sieltä sitä taidetta löytyy. Suuren osan löydöistäni olen tehnyt kukkapenkistäni, niin nuokin.

Tui kirjoitti 27.10.2006 - 22:56

Silja, digikameran raivostuttavin piirre on sen hitaus. Pöh.

HPY kirjoitti 28.10.2006 - 10:12

Puhut (kirjoitat) ihan oikein. Valokuvaaminen opettaa meita katsomaan. Ja nakemaan.
Tai olisiko niin pain etta vaan ne jotka pystyvat nakemaan tekevat hyvia kuvia?

Viides rooli kirjoitti 28.10.2006 - 11:39

Järjettömän hyvin poimittu! Tuo lintulehti/lehtilintu on suorastaan mykistävä, kaunis ja hauras luonnon oma taideteos. Tänks, Tui, hienosta hetkestä.

Tui kirjoitti 28.10.2006 - 11:42

HPY, kiitos. Mielenkiintoinen ajatus, että ne joka pystyvät näkemään voivat tehdä hyviä kuvia. Siinä on totuuden siemen mukana. Pitää pystyä havainnoimaan voidakseen löytää kuvattavaa. Ei kuitenkaan voi olla "oikeaa" tapaa nähdä, jokainen katsoo eri tavoin ja on kiinnostunut eri asioista. Siksi esimerkiksi Valokuvatorstain kuvia on kiinnostavaa selailla, yhtä aihetta tarkastellaan niin eri näkökulmista. Runotorstaissa sama juttu, sanat maalaavat yhteisestä aiheesta erilaisia tekstejä.

Luulen, että kameraan tarttuminen ohjaa katsetta. Jos olemme valmiita ottamaan kuvia, katsomme ympärillemme löytääksemme kuvattavaa. Eli kuten sanoit: valokuvaaminen opettaa meitä katsomaan.

Tui kirjoitti 28.10.2006 - 11:43

Viides rooli, ole hyvä vain. Kävin juuri ulkona katsomassa ja taideteoksen oli tuuli vienyt mennessään ;) Harmittaa vain se, ettei kuva ole todella onnistunut, se olisi voinut olla oikeasti tarkka.

HPY kirjoitti 28.10.2006 - 12:45

En ole valokuvauksen asiantuntija,en laheskaan, mutta mielestani tarkkuus ei aina ole valttamaton. Hyva kuva kertoo jotain. Kayn katsomassa ns hyvia kuvia (ammattilaistenkin) eri valokuvablogeissa, ja toiset niista ovat hyvinkin tarkkoja, mutta hirvittavan stereotyyppisia. Ovatko ne sitten hyvia kuvia? Toisille ovat, minulle eivat. Hyva kuva herattaa katsojassa tunteita. Ne ovat harvinaisia.
Harrastelijakin voi ottaa hyvan kuvan. Vaikka se ei
olisikaan kaikkien mielesta hyva. Eli kaikki on subjektiivista.
(Pidan reikakuvastasi. Se on pehmea. Voisi sopia seinaankin.)

Tui kirjoitti 28.10.2006 - 14:38

Otan paljon makrokuvia ja niissä toivoisin parempaa tarkkuutta, mutta tiedän myös että sen saavuttaminen on hankalaa. Tunnelma on tärkeää minullekin, arvioin kuvia sen mukaan mitä tunteita ne minussa herättävät, mitä tarinoita kertovat. Kliinisyys kuvissa ei ole kiinnostavaa, puhdas ja särötön kauneus jättää kylmäksi.

Obeesia kirjoitti 28.10.2006 - 14:49

"Valokuvaaminen tuntuu muokkaavan katsomista."

Miten totta! Kameran läpi katsellessa huomaa yksityiskohdat, oppii enemmän ympäristöstä ja myös ihmisistä.

Tui kirjoitti 28.10.2006 - 19:26

Obeesia, annat vahvistusta ajatuksilleni. Yksityiskohtia tulee katsottua tarkemmin.

Paula kirjoitti 01.11.2006 - 20:30

Tuo viimeinen kuva feenix-linnun muotoisesta lehdestä on loistava. Tai en tiedä näitkö itse feenix-linnun, mutta minä näin!
Olen samaa mieltä kanssasi, linssin läpi maailma näyttää erilaiselta. Tosin, minulla näyttää myös maailma erilaiselta silmälasien linssien lävitse. Näkee paremmin. ;)
Mielestäni on niin,että kun alkaa tarkastella ympäristöä kuvaillakseen sitä, alkaa näkemään siitä enemmän, oli väline sitten valokuvaaminen, maalaaminen, kirjoittaminen. Katsomalla näkee enemmän.

Tui kirjoitti 01.11.2006 - 21:27

Paula, minulle se on satulintu, jonka jokainen näkee omalla tavallaan. Ja totta, katsomalla näkee enemmän. On niin helppoa kulkea huomioita tekemättä, näkemättä yksityiskohtia tai suuria kokonaisuuksia.