Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

Poika-paran bluussi ja iloisempi poika-raasu

03.04.2011 - 00:05

Ei blueseja pidä selittää, niitä kannattaa vaan soittaa. Amerikkalainen John Fahey esittää tässä kaksi Poor Boyta. Ensimmäinen on on Poor Boy Blues, jossa virtuoosikitaristi myös laulaa. Toisessa Poor Boyssa, joka onkin paljon hilpeämpi sävellys eikä bluesia kai ensinkään, näppäilytekniikkaan (fingerstyle) erikoistunut Fahey soittaa kappaleen, niin no, näppäilytekniikalla. Laittakaahan sunnuntaibluesiksi tai -tanssiksi!

Muita mahdollisia blueseja ja köyhiä tai rikkaita poikia voi kuunnella täällä.

Kategoria: Sunday Classic 7 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 03.04.2011 - 10:31

Ihana herätys sunnuntaiaamuun. Jep, bluesia ei tarvitse selittää, se pitää vain tuntea.
Kiitos.

Ari kirjoitti 03.04.2011 - 13:16

Blues is not my mind, kuten joku oli joskus todennut.

Tommi kirjoitti 03.04.2011 - 14:47

Yhdyn edellisiin kommentteihin. Haluan kuitenkin lisätä, että ensimmäisessä tuo tunne on paljon paljon vahvempi. Siinä tuntee pölyisen tien tuoksun ja hengityksen vaikeuden samoin kuin Woody Guthrien valituksissa.

Tuima kirjoitti 03.04.2011 - 14:59

Bluesista joko pitää tai ei.

Minäkin pidän enemmän tuosta Poor Boy Bluesista, mutta olen häkeltynyt Poor Boyssa Fahey loistavasta soitosta.

Viides rooli kirjoitti 03.04.2011 - 15:39

Maisema muuttui hetkessä siniseksi, mutta itse olen jo iloisemmissa tunnelmissa kuin on laita näiden bluessävelten muovaamassa maailmassa. Soitannan taso salpaa hengen, se on totta, mutta sielu kirmaa jo duuriin.

Kari kirjoitti 03.04.2011 - 18:24

Menee hyvin näin illansuussakin.

lepis kirjoitti 03.04.2011 - 21:24

Aaaah! Nautinnollista!!! Blues is my second name ;) Ja vielä kun päästään näin juurille, vaikkakin valkoisen miehen esittämänä, niin a'vot!