Kirjan ohuus, se on olennainen osa monelle lukijalle, ja saan pähkäillä vastausta mikä näistä on ohuin -kysymykseen aina silloin tällöin. Koululaisille on helppo sanoa ymmärräthän ettei ohuin kirja ole välttämättä helpoin. Yleensä he eivät usko, mutta olenpahan varoittanut. Toiset ohuita kirjoja kaipaavat eivät yleensä erityisesti mainitse kirjan kokoa, mutta se sisältyy sanattomana kysymykseen. Nämä kysyjät etsivät työmatkalukemista.

Koska olen itsekin työmatkalukija, vähintään pyrin kantamaan kirjaa aina mukana, on minulla ihan omat kriteerit kirjalle. Koko on tärkeä, kirja ei saa painaa paljoa eivätkä ulkomitatkaan saa olla kovin laajat, kirjanhan pitää sujahtaa näppärästi laukkuun tai vaikka taskuun. Onneksi on pokkareita, paksukaan opus ei liikoja paina.

Lyhyehköillä kaupunkimatkoilla kirja ei saa temmata liian helposti mukaansa eivätkä luvut siksi saa olla liian pitkiä, työhönmenijän pitää malttaa jäädä oikealla pysäkillä pois. Olen harrastanut työmatkahihitystä busseissa. Ei suositeltavaa. Huumoriosasto siis omalla vastuulla. Fragmentaarinen tai lyhyitä lukuja sisältävä teos on hyvä valinta, koska lukeminen on silloin helppo keskeyttää. Jotkut runokokoelmat ovat myös hyviä, lastenkirjat erinomaisia. Ohessa muutama suositus, joissa näennäinen pääpaino on kirjan koossa, mutta sisältö on myös huomioitu, kyllä työmatkailukin voi sentään mukavaa olla.


1. Jim Dodge: Fup. 126 sivua, korkeus 16 cm. Räävitön ja kutistunut isoisä, rauhallinen ja jättikokoinen lapsenlapsi sekä sorsa, joiden yhteiseloa kirja kuvaa hauskasti, koskettavasti ja yllättävästi.

2. Anja Erämaja: Laulajan paperit. 70 sivua, 20 cm. Herkullisen viistoja proosarunoja.

3. Anna Gavalda: Karkumatka. 120 sivua, 20 cm. Hieman fragmentaarisesti kerrottu sisarussuhteiden kuvaus. Ei varsinaisia lukuja, mutta helppo lukea pätkissä. Bonuksena soundtracklista teoksen loppupuolella.

4. Charles Sale: Mestarismies. 31 sivua, 18 cm. Puuceen rakentamisen ja onnellisuuden oppikirja.

5. Maria Vuorio: Olen nähnyt sellaisen. 109 sivua, 19 cm. Lastenkirjallisuuteen luokiteltu, mutta erinomaisesti aikuisille sopiva kertomuskokoelma, joka vetoaa mielikuvitukseen ja huumoriin. 


Huumori siis omalla vastuulla, mutta kaikki listalleni päätyneet ovat omalla tavallaan hykerryttäviä ja hauskoja. Suotaneen se anteeksi, ehkä töihin on mukavampi mennä hymynkure suupielessä. Bonuksena vielä laulu, joka sopii kotimatkakuunteluun. Harvemmin pääsee kuuntelemaan runoilijoita laulamassa, mutta onneksi on Anja Erämaja. Naapurilla on paremmat roskat, olkaa hyvät.