Tänään poimin klassikon lempilevyosastolta. Jostain syystä - laulajan äänen madaltumisen ja sitä kautta uusien sävyjen löytymisen vuoksi? - olen alkanut pitää Joan Baezista enemmän hänen 2000-luvulla levytämiensä levyjen myötä. Niin kaunis kuin hänen heleä nuoruuden äänensä onkin, jollain tavoin äänen madaltuminen ja ehkä jopa hienoinen haurastuminen ovat tuoneet hänen musiikkinsa minua lähemmäksi.
Vuonna 2003 ilmestynyt levy Dark Chords on a Big Guitar on niitä harvinaisia levyjä, jotka kertakuulemalta siirtyvät lempilevyjen joukkoon. Lempeästi rokkaavalla levyllä Baez laulaa muiden, mm. Gillian Welchin ja Natalie Merchantin, tunnetuksi tekemiä lauluja. Pidän erityisesti Merchantin Motherlandista Baezin tulkitsemana, tosin Natalien oma ja Chisty Mooren tulkinta miellyttävät minua myös. Sunnuntaiklassikoksi valitsen kuitenkin Greg Brownin laulun Sleeper,
Greg Brownin oma Sleeper ansaitsee myös tulla kuulluksi, niin herkkä ja kaunis tulkinta tästä kauniista laulusta se on.
Bonuksena soitetaan vielä Greg Brownin vaimon, country- ja folklaulaja Iris DeMentin kappale Let The Mystery Be. Olen kuullut DeMentiä erilaisilla kokoelmalevyillä ja hänen erittäin persoonallinen äänensä on jäänyt mieleen. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen muusikko hänkin.
Minäkin olen huomannut pitäväni vanhenevasta Baezista, nuorempaa en ole koskaan voinut kuunnella äänen kuulauden vuoksi.
Greg Brownin versio oli enemmän makuuni. Vaimon esitys oli ihan ok.
Kiitos muuten the Czarsien esittelystä muutama sunnuntai sitten. Olen täysin hurahtanut bändiin, ostanut heidän levyjään.
Tuima kirjoitti 27.02.2011 - 11:38
Susupetal, kiva kun tykkäsit Czarseista :)! Näinhän sunnuntaiklassikoiden yksi idea toteutuu: joku löytää itselleen uutta musiikkia. Minustakin bändi on hyvä.
Olen miettinyt mikä siinä Baezin aiemmassa kuulaudessa on, ettei se iskenyt täysillä. Ehkä jokin kirkas koleus, julistavuus, liiallinen voima? Äänen madaltumisen myötä hänestä on minusta tullut paljon sävykkäämpi eivätkä esitykset pelaa vain äänen kuulaudella.
iris Dementillä on hurjempiakin tulkintoja, joissa äänen rupisuus on voimallisempaa, mutta en pikaetsinnällä löytänyt niitä tuubista. Tykkäsin itsekin tuosta greg Brownin tulkinnasta, kaunis kuin mikä.
Greg Brownin versio viehätti minuakin eniten, todella hieno itse asiassa. Tähän biisiin sopi minusta tällainen akustinen herkkä tausta ilman mitään tuotettuja saundeja.
Vaimon versiossa on minun makuuni liikaa kantrimaneereita, minulla kun on vähäsen kantriallergiaa...
Tuima kirjoitti 27.02.2011 - 17:34
Kantriallergiaa :). Greg Brownin tulkinta oli minulle uusi, oli kuunnellut vain Baezin levyltä löytyvää kappaletta. Klassikkosoiton taustaksi kävin kuuntelemassa Sleeperin Brownin esityksenä, tykästyin siihen kovasti ja halusin siksi sen mukaan. DeMent on minusta kiinnostava, hän esiintyy esimerkiksi Tom Russellin emigrantti"ooppera"levyllä The Man from God Knows Where.
Tiistain musahetkeni ja tykkäsin. Greg Browinista etenkin. Iris DeMentin laulutyyli muistutti Melanie Safkaa (joka on ihan oma juttunsa) ja se alkoi häiritä niin kovasti etten lämmennyt hänelle lainkaan.
Joan Baez on aina hyvä, omaääninen laulaja, virtuoosi.
Tuima kirjoitti 01.03.2011 - 15:50
Siis tämä 70-luvun Melanie? brownhan tuntuu innostaneen, no nettikirjoitusten perusteella häntä pidetään lähes "ikonisena" amerikkalaisena äänenä.
hirlii kirjoitti 02.03.2011 - 16:38
Juu, just se seiskytluvun. Pitäiskin vissiin soittaa joku pyhä sitä...hmmm...
Kuuntelepa tuubista ja vertaa ääntä, musta DeMentin ääni muistutti tosi paljon Melanie Safkaa.
Brownin äänessä on jotain erityistä.
Tuima kirjoitti 02.03.2011 - 16:50
Onhan niissä vähän samaa, mutta jotenkin Iris on karheampi, tosin ei ehkä tässä valinnassa, en vain löytänyt paria ehdokastani tuubista. jos pitäisi valita Melanielta jokin biisi, valitsisin tämän tutun Look what they've done to my song, joka on edelleen erinomainen :).
Hirlii kirjoitti 02.03.2011 - 18:19
On se, en vaan voi just nyt kuunnella kuin päässäni sitä ja hyvin tuntuu olevan musamuistissani :)
No, minähän olen aina tykännyt kuulaista, jopa lasin rikkovan korkeista äänistä, joten ei liene yllätys, että Joan Baez on kuulunut suosikkeihini "aina". Mutta tällä kertaa olen samaa mieltä kuin SusuPetal: Greg Brownin versio kolahti paremmin, siinä on vastaansanomatonta herkkyyttä.
Mitä tulee Iris DeMentin esitykseen, en tahdo verrata häntä edeltävään kaksikkoon, koska biisin kantrimainen ote vie toiseen sfääriin. Tyylikäs tulkitsija hänkin.
Tuima kirjoitti 06.03.2011 - 18:55
Viides rooli, Spotifyssa on paljon greg Brownin levyjä, kannattaakäydä kuuntelemassa!
Perunapää Marian studiosta
Minäkin olen huomannut pitäväni vanhenevasta Baezista, nuorempaa en ole koskaan voinut kuunnella äänen kuulauden vuoksi.
Greg Brownin versio oli enemmän makuuni. Vaimon esitys oli ihan ok.
Kiitos muuten the Czarsien esittelystä muutama sunnuntai sitten. Olen täysin hurahtanut bändiin, ostanut heidän levyjään.
Olen miettinyt mikä siinä Baezin aiemmassa kuulaudessa on, ettei se iskenyt täysillä. Ehkä jokin kirkas koleus, julistavuus, liiallinen voima? Äänen madaltumisen myötä hänestä on minusta tullut paljon sävykkäämpi eivätkä esitykset pelaa vain äänen kuulaudella.
iris Dementillä on hurjempiakin tulkintoja, joissa äänen rupisuus on voimallisempaa, mutta en pikaetsinnällä löytänyt niitä tuubista. Tykkäsin itsekin tuosta greg Brownin tulkinnasta, kaunis kuin mikä.
Vaimon versiossa on minun makuuni liikaa kantrimaneereita, minulla kun on vähäsen kantriallergiaa...
Joan Baez on aina hyvä, omaääninen laulaja, virtuoosi.
Kuuntelepa tuubista ja vertaa ääntä, musta DeMentin ääni muistutti tosi paljon Melanie Safkaa.
Brownin äänessä on jotain erityistä.
Mitä tulee Iris DeMentin esitykseen, en tahdo verrata häntä edeltävään kaksikkoon, koska biisin kantrimainen ote vie toiseen sfääriin. Tyylikäs tulkitsija hänkin.