Barry White on ihana nallekarhu.

En katsonut Allya silloin aikanaan, kun se tuli, koska minulla ei ollut silloin telkkaria. Myöhemmin olen ostanut eri tuotantokausia dvd-bokseina ja sarja toimii edelleenkin, vaikka ikää alkaa olla.

Tuo Fun Lovin' Criminalsien pätkä ei oikein iskenyt minuun.
Fly me to the moon on klassikko, ehkä itse pidän enemmän perinteisemmistä versioista.

Olen sitä ikäpolveä että Ally McBeal tuli aivan liian myöhään kun oli tutustunut musiikkiin jo niiden ensijulkaisun aikaan. Mulle tulee tästä mieleen teinidiskoajat Jyväskylässä.

Kelpuutan kyllä uudemmankin version, niinku tribuuttihengessä, mutta aito on aito.

Barry White saved my life. Miten ihana riimi! :D

Lainaan sanojasi, Fun Lovin´ Criminalsin biisi Mr Voicen mahdista soljuu hienosti. Ja hienosti soljuu myös Huey Morganin tulkinta Bart Howardin klassikosta. Näistä biiseistä tulee nii-iin hyvälle tuulelle.

Minun wc:ssä mahtuisi tanssimaan nippa nappa, mutta en ole harrastanut sellaista :)
Pidin tuosta kakkosbiisistä ehkä enemmän Fly Me To The Moonin.

Jaa vessassa, pitääkin kokeilla, ehkä jusjust. :)

AllyMcBeal on minulle vieras, en ole seurannut, mutta biisi on tuttu. Ilonen ja valonen, hyvä biisi elämän ainutkertaisuudesta, jokaisen ainutlaatuisuudesta.You're the First, the Last, My Everything. Näin juuri :)

Tosi nallekarhu, ääntä myöten, Susu!

halo e, aito on aito, mutta joskus Fly me to the moon on levytetty niin monta kertaa, että sanoa mikä on ihka ensimmäinen ja aito.

Viides rooli, Huey Morganilla on mukava ääni ja sopivasti ironisoivaa pilkettä silmäkulmassa, jolloin syntyy hyvä esiintymispaketti. Uuden ajan Dean Martin rosoisemmalla särmällä ja charmilla varustettuna?

Ari, ota vähän mallia Peter McNicollilta tuolta ylläolevan linkin takaa!

Hirlii, Rarry Whiten kappale on Ally McBealissa McNicollin roolihahmon John cagen voimalaulu ja hyvä sellainen onkin. Saksaksi dubatusta videoklipistä voi katsoa mitä tapahtuu, kun cage kohtaa oikean Whiten:
http://www.youtube.com/watch?v=1u4Hkd7I8BI

Eli täältä.

Aavikolla avaria aukkoja viihdesivistyksessä. Horjuvasti Barry muistuu mieleen, horjuvasti. Allystakin jokin hatara kuva, ei nähty yhtään leffaa vai onks' tv-sarja?
Tosiaan kriminaaleilla vaarallista liikennekäyttäytymistä, pitäis' sakottaa.
Mutta Fly Me To The Moon sitten vihdoin jymähti. Vaan eip oo Morganin esitys Franky Boyn veroinen versio kumminkaan, vaikka hyvin vetääkin.

Oi miten ihanat noi kriminaalit, juuri tuollainen lunki meininki iskee muhun, tykkäsin tuosta kunnianosoituksesta hitisisti. Ja noita kahta muuta en ole vielä kuunnellutkaan, kun ei se BW oikein aikoinaan kolahtanut, mutta ehkä asiat muuttuvat... joo, kuuntelen nyt nekin.

Timbut, Frankie-boy on Frankie-boy, mutta kyllä minuun puree Hueynkin esitys. Levyversio on vielä parempi.

Kutis, kyllä, mukavan lunkisti keinuu ja soljuu. Toivottavasti ne muutkin kappaleet ilahduttivat ainakin vähän, miehillä kun esiintyminen on kohillaan :).