Tuumailua

Kojelauta | Seuraa blogia | Lisää blogeja | Luo blogi! |

Sivun alkuun | Seuraa blogia | Ilmoita blogista

Tuumailua

kohtako on

21.12.2010 - 16:08

vasta kun ovikello soi ja postimies ojentaa syliini paketin
vasta kun kannan keittiön pöydälle pinon kortteja ja luen nimiä toivotusten alta

kun havahdun pihan lumiseen kauneuteen ja hiljaisuuteen
jouluvalojen lämpöön, ystävän ääneen puhelimessa

paketoimattomiin lahjoihin kaapin perukoilla
amarylliksen raskaaseen kukintoon
sävelen helähdykseen

tajuan

joulu on
joulu on juuri tässä, kohta

avaan kämmeneni

otan vastaan

Kategoria: Katkelmia 5 kommenttia Kommentoi

SusuPetal kirjoitti 21.12.2010 - 17:12

Herkkä hetki, kaunis runo.

Hirlii kirjoitti 21.12.2010 - 21:40

Kiitos Tuima. Tässä sulle jouluruno:

tänään puhuin kukista
siwalaisten kanssa
kauppa kodittomia kukkia täynnä
elävätkö joulun yli ja minne asti
elävät, sanoi tuttu myymäläihminen
ja ostin yhden orvon
jätin sata muuta
oman onnensa nojaan.

Tuima kirjoitti 22.12.2010 - 00:39

Susu, kiitos.

Hirlii, kiitos runosta! Ehkä joku antaa niille muillekin orvoille kodin, vielä oh hetki aikaa ennen joulua.

Marikki kirjoitti 27.12.2010 - 15:51

ihanan teksti!

Tuima kirjoitti 27.12.2010 - 18:54

Kiitos, Marikki!