Taas on Tui oikealla asialla. LIsäksi toteaisin, että koiranulkoiluttajien flex-hihnat (vai mitä lie ovatkaan) ovat täyttä hulluutta pyöräilijälle. Juuri ennen kuin olet ohittamassa koiraa, se päättää ampaista kävelytien toiseen reunaan haistelemaan kaverinsa jätöksiä. Ei siinä mitään, mutta pyöräilijä on pian naarmuilla ja mustelimilla. Paheminkin voi käydä.

Mietin, että olenko tuollainen turbo-ohittaja. Miksi pitäisi soittaa kelloa kun ohittaa? paitsi tietenkin jos tie on niin kapea, että pitää "nuolemalla" ohittaa. Pitääpä ottaa oma käyttäytyminen tehotarkkailuun.
Autoilijat ovat yksiä paskoja välillä ja jotkut. Tietävät että kyllähän pyöräilijä nöyrtyy jos on vähänkin itsesuojeluvaistoa. Joka ikinen päivä tulee muutama tilanne, että voisi viettää vähän aikaa autoilijan kanssa sanan äärellä tai ääritapauksessa täräyttää nokkaan.

Olen miettinyt, saisiko mistään suurta määrää heijastimia joita voisi itse jakaa liikenteessä ollessaan. Liikun jalkaisin ja autolla, jälkimmäisessä tapauksessa olen jo ehtinyt saada muutamia kohtauksia kanssaihmisten takia. Minä en ihan oikeasti näe jalankulkijaa tai pyöräilijää pimeällä, jos heillä ei ole heijastinta ja/tai valoa. Pyöräilijöillä ei etuvalo riitä, ei se taakse yllättäin näy.

Vaikka itsekin pyöräilen, en kaikkien polkijoiden päätä hellästi menisi silittelemään. Paljon vähemmällä porulla päästäisiin, jos ei aina niin ****vetin sokeasti vauhdilla suoraan auton alle kurvattaisi sen jarrutusteholta suoranaisia ihmeitä odottaen, vaan käytettäisiin edes joskus aivoja jatkuvaan oikeuksiin vetoamisen sijasta.
Nimin. Jarrut laulaa, hermot paukkuu

Tommi, totta puhut. monet koiranomistajat eivät oikeasti edes tajua tilanteessa mitään putoa. Ehkä ne ei pyöräile.

Medis, turbo-ohittajat ovat rasittavia varsinkin kapeilla teillä. Ne ei mieti olisiko edessä ajava ehkä kääntymässä, joutuuko se äkisti väistämään edessä lönköttelevää koiraa. Jos tiessä leveyttä riittää, niin se on eri asia.

Alma, autoillessa ihan sama juttu. Kävelijä ei tajua olevansa näkymätön.

Tienpäällä, törppöjä ajajia on niin pyöräilijöissä kuin autoilijoissa. Tämä listani oli nimenomaan pyöräilijän näkökulmasta.

Ja minä kun kuvittelin että kotimaassa olisi turvallisempaa ! Itse kanssa saan raivareita, varsinkin siitä lähtien kun miespoloni kolaroitiin (oli tosin motoristina liikenteessä eikä fillarilla) ja jos joku syyllistyy samaan kun se kohtalokkaaksi käynyt vauhtiville, saa kyllä nähdä vähemmän elegantteja eleitä.

Harkitsen muuten vakavasti uusien valojen hankkimista pyörään... Itsesuojeluvaisto heräilee pimeän syksyn saapuessa ! Mutku ne pummitaan samantien enkä jaksaisi kantaa koko päivää käsilaukussa. Viime viikolla joku raggari oli tullut metro pyöräparkkiin pihtien kanssa ja pumminut kokonaisen pyörän, ja leipäkaupan täti kertoi siitä tänään. Tyyppi oli vaan haistatellut tätiä kun huuteli ettei tainnut olla oma pyörä. Mun ruosteinen romuni toivottavasti kelpaa viimeisenä... peili kyllä kelpasi. Mur.

Mulla on lukkoo kiinnitettävä jykevä ketju, mutta eihän se mitään auta, jos joku päättää varastaa ja on oikeat vehkeet. Onneksi ei ole huippupeli. Hyvä irrotettava valo ei toisaalta paina paljon, Ja kypärä, se on must. Kunhan vain löytäisi vielä kivannäköisen, huoh.