Tiedättekö laulun, jossa kengät matkalla mummolaan kuluivat "loppuun jo ennen Hollolaa"? Tuo Hootenanny Trion Esplanaadi oli lapsuuteni surullisin laulu. En tuolloin tietenkään tunnistanut vinoa huumoria, jolla laulu esitettiin, mutta sen piittaamattomiin ihmisiin kohdistuva moite oli kyllä pikkumukulallekin aivan ymmärrettävä. Mikään myöhemmin kuulemani laulu ei ole voittanut Esplanaadia surullisuudessa. Siinä on uskomattoman tehoava tarina ja Hootenanny Trion esitys kaikessa kuusikymmenlukulaisuudessaan on edelleen aivan huima.

Keijo Räikkösen nerokas lauluteksti toimii ilman musiikkiakin, kertomuksena. Lukekaa ja itkekää, tämä on surullinen tarina:

"Sinä yönä minä itkin yksin murheissain. Kuljin Esplanaadia pitkin, vettä satoi vain. Oi, veljet, taisin mennä juomaan Kappeliin. Kun whisky valui päähän lainkaan katsomatta säähän, niin taisi multa huolet, murheet kaikki mennä pois, taisivat mennä pois. Aamulla kun palasin ja kiristelin vyötä, sanoi talonmies hyvän huomenen mut minä "Hyvää yötä". Ja painuin pehkuihin, vähän ohimoita koittelin. Sillä niin olin sairas mies kuin mies voi olla kukaties, kun surujansa mukanansa raahaa meni minne vain, meni minne vain.

Illalla mä sitten heräsin, kun ikävästi puhelin soi. Kuulokkeen korvaani keräsin ja sanoin "Oi oi voi", sillä päätäni särki niin, että jyske kuului Hampuriin. Sillä niin olin sairas mies kuin mies voi olla kukaties, kun surujansa mukanansa raahaa meni minne vain, meni minne vain. Olin potkut saanut työstäni, sen sieltä kuulla sain. Silloin jostain vintin komerosta matkalaukun hain. Ei ollut rahaa ruokaan, ei juomaan, asuntoon. Niin olin köyhä kuin kirkonrotta, tää maailma ei mua ymmärrä, ihan totta. Sillä täytyyhän joskus munkin saada olla surullinen, olla surullinen.

Lähdin siitä sitten matkustamaan kohti mummolaa, mut kengät kului loppuun jo ennen Hollolaa. Mut eivät ihmiset mun pyynnöistäni huolineet, ei välittäny mun surustain, vaan sanoivat "Hän menköön sosiaalihuoltoon ja jos menee niin kukaties vaikka kuolkoon". Mut minä kun en mistään sellaista löytänyt niin jatkoin mummolaan, paljasjaloin vaan.

- - -

Aamulla, kun aurinko nousi ja lumi peitti maan, poliisi joutui kuolleen miehen tieltä kantamaan, ettei autot kolhiintuisi eikä ihmiset kauhistuisi. Siis jos joku suruistansa piittaa, niin silloin ne kaikki merkit kuolemaan jo viittaa, kun tässä elää maailmassa niin ylen ihanassa – hyvinvointivaltiossa."