Olen ollut etätöissä. Olen istunut koko päivän epämukavalla tuolilla tietokoneen ääressä koura hiiren ympärille käpertyneenä. Etätöissä on puolensa. Voi notkua koko päivän retkukuteissa ja villasukissa, tukka pesemättä ja meikittömänä. Ei tarvitse olla sosiaalinen eikä vastata työpuheluihin kuin kerran pari. Voi kuunnella työntekoon sopivaa musiikkia oman mielen mukaan ja katsoa ruokatauolla Frendejä. Voi mutista puoliääneen. Töitä tulee tehtyä intensiivisesti yli työajan pituuden.

On sillä toinenkin puolensa. Etätöissä pitää tiukkaa kirjaa työajasta ja kahvi- ja ruokatauotkin tulee vietettyä omalla ajalla. Työpaikan sosiaaliset ympyrät eivät kevennä tunnelmaa eivätkä uusimmat työasiat ja tuoreimmat juorut kantaudu välittömästi omiin korviin. Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy. Olen myös sietämättömän äkäinen, en siedä keskeytyksiä ja ajatuksen katkeamista.

Silti pidän etätöistä, sen tuomasta vaihtelusta arkipuurtamiseen ja mahdollisuuteen keskittyä intensiivisesti keskeneräiseen työhön. Pitäisi vain muistaa venytellä ja antaa pään levätä välillä.