Perulainen Mario Vargas Llosa saa tämän vuoden Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Siitä aasinsilta tämänkertaisiin sunnuntaiklassikkoihini, jotka liittyvät toiseen eteläamerikkalaiseen nobelkirjailijaan eli vuonna 1971 palkittuun chileläiseen runoilijaan Pablo Nerudaan (1904-1973). Kreikkalainen Mikis Theodorakis sävelsi oratorion Nerudan teoksen Canto General (1950) runoihin.
Näitä klassikkovalintoja kuunnellakseen täytyy kestää kuoromusiikkia, naissolisteja ja buzukia. Jos on valmis heittäytymään, voi olla, että tiedossa on hurjia musiikkielämyksiä.
Kuulin teoksen ensimmäisen kerran 1982, kun Arja Saijonmaan, Tapani Kansan ja Koiton Laulun esitys näytettiin TV 1:ssä. Konsertti oli hurja, järisyttävä ja jätti pysyvän muiston. Muistan vieläkin, miten Koiton Laulun kuoro-osuudet ja solistien hurja heittäytyminen saivat mielen nousemaan aivan uusiin musiikkitajuntoihin, en ollut koskaan aiemmin ollut mitään Canto Generalin vertaista. Valitettavasti tuubista eikä YLEn Elävästä arkistosta löytynyt konsertin taltiointeja, koska kaikella kunnioituksella löytämiäni klippejä kohtaan ei mikään niissä esiintyvä kuoro vedä vähääkään vertoja muistikuvieni Koiton Laululle, niin hurja ja loistava heidän esityksensä oli.
Onneksi löytyi kuitenkin Arja, jota olen arvostanut tiukasti tuosta konsertista alkaen. Saijonmaa laulaa jonkun kuoron, en tiedä minkä, kanssa ensimmäisen klassikkovalintani, joka on nimeltään Libertadores. tahtipuikkoa heiluttaa konsertissa itse Mikis Theodorakis.
Toinen valintani on suosikkini oratoriosta. Algunas bestias -laulun solistina on yksi Theodorakiksen vakiosolisteista, kreikkalainen Maria Farantouri. Pitkän laulun aikana espanjantaitoiset voivat videolta seurata runon tekstiä ja me espanjaa osaamattomat voimme kuvista päätellä mistä eläimistä mitkäkin säkeet kertovat.
Todellakin mahtipontista! Nerudan runot ovat ihan sellaisenaankin upeita ,ja musiikin kanssa vielä enemmän.Pidin enemmän tuosta alemmasta;Arjan ja kuoron laulu oli hieman liian mahtiopontista makuuni,ja mielestäni.M
Säestän edellisiä kommentoijia: tuttua tavaraa, joka palautti muistoja mieleen. Nostan hattua Arjalle, hänen äänensä hehkuu ja soi komeasti noinkin ison kuoron rinnalla. Vaikka ei tietäisi yhtikäs mitään sävellyksen/tekijöiden taustasta, tulkinta kertoo oitis, että taistelemassa tässä ollaan.
Maria Farantourin äänessä on enemmän lämpöä, mutta vahvana julistuksena sekin soi. Kiinnostavaa, miten Algunas bestias -laulussa on paikoin tietty kirkollinen tunnelma. Tai sitten minä kuulin ihan harhoja. Vahva lataus joka tapauksessa.
No huh huh. Ihan kiva, kuten äidinkielen opettaja kirjoitti aineen loppuun. Neruda käy kyllä, mutta Arjaa en jaksa. Parissa hyvässä leffassa hän kyllä on näytellyt. Enpä usko, että Tuima edes uskoi minun mielipiteelläni tässä yllättävän. Kiitos kuitenkin.
Tuima kirjoitti 10.10.2010 - 23:04
Lepis, Yaelian ja Ari, kieltämättä tämä on hyvin mahtipontista ja siksi siellä tekstissä oli pieni varoituskin.
Hirlii, SusuPetal ja Viides rooli, minusta Arja kyllä pärjää hyvin.
Tommi, olisin varmaan pudonnut tuolilta, jos olisit pitänyt. Ihmettelen jos jaksoit edes kuunnella. Mutta, anteeksi epätietämykseni, missä leffoissa Arja on esiintynyt?
Tommi kirjoitti 11.10.2010 - 08:46
Tuima, Arjan leffat löytyvät linkistä http://www.elonet.fi/name/he371j/
Parhaita noista ovat Pohjantähteet ja Punatukka.
Tuima kirjoitti 11.10.2010 - 09:06
Olisinkohan nähnyt listalta herra Puntilan vaan. Kannattaisiko noihin uhrata aikaa?
Tommi kirjoitti 11.10.2010 - 10:46
Kannattaa. Pohjantähteet on oikeasti hauska Spede-tuotanto. Siis oikeasti. 1960-70-lukujen vaihteessa Spede tuotti joitain erinomaisia elokuva: Pohjan tähteet, Jussi Pussi, Pähkähullu Suomi...
Punatukkaa voi olla vaikea saada käsiin. Tai en tiedä, onko kirjatovirkailijalle mikään tällainen vaikeata. Kirjoitin Punatukasta viime kevään SEF-ohjelmaan. http://www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi/site/index.php?option=com_content&task=view&id=156&Itemid=1
Tuima kirjoitti 11.10.2010 - 13:02
Pähkähullusta Suomesta tykkään, se on mainio. Noista muista en osaa sanoa olenko nähnyt.
Punatukkaa ei ainakaan meidän kirjastojärjestelmästä löydy, ei kyllä muitakaan Kurkvaaran elokuvia. Luin arviosi, kiinnostava. Aloin miettiä olisinko joskus nähnyt leffan kuitenkin, jonkun Tarja Markus -elokuvan olen nähnyt (enkä nyt tarkoita Speden elokuvia), mutta mitäpä se merkitsee jos en muista siitä mitään. Mutta ehkäpä Punatukka (ja ne muut Kurkvaarat) päätyy lopulta DVD:lle ja sitä tietä kirjastoonkin.
Ja kyllä, jotkin salapoliisi- ja jäljitystehtävät ovat kirjastolaisillekin hankalia.
Jos nyt jatkan elokuvista, niin Pohjan tähteet olen nähnyt ja tykännyt siitä. Arja Saijonmaa on taas ikäni herättänyt minussa ihmetystä; miten voi tulla laulajaksi, kun ei ole edes ääntä. En ole ikinä ymmärtänyt hänen laulajuuttaan. Tuossa ensimmäisessä klipissä on vielä korpinkäheä ja laulun tessituura on hänelle mitä ilmeisemmin liian matala.
Sinänsä kivaa Theodorakista. tuo toinenkin laulaja on yhtä sameaääninen kuin Saijonmaakin. Ilmeisesti Theodorakis pitää tuontyyppisistä äänistä.
Silti tämä on hyvä ja virkistävän erilainen valinta sunnuntaille, todellinen klassikko ehdottomasti.
Tuima kirjoitti 12.10.2010 - 17:50
Krisu, hui, käytät sanoja joita en ymmärrä :) Tessituura? Mutta ymmärrän kyllä, että Saijonmaa herättää ristiriitaisia tunteita. Minä pidän hänen Theodorakis-tulkinnoistaan, niissä näyttelijätulkitsijan esiintuleminen ei haittaa ollenkaan ja jotain mahtipontista ja julistavaahan Theodorakiksen musiikissa usein taitaa ollakin.
Perunapää Marian studiosta
Komea valinta, ja kummaa ettei Ylen Arkisto sivuilla ollut mitään mainintaa tästä, saisvat lykätä tämän sinne.
Eniten pidin tuosta alimmaisesta, videokin oli hyvä.
Jossain vaiheessa tuntui, että joka tuutista tuli Saijonmaa/Theodorakista, silloin alkoi jo saada näppyjä yliannostuksesta.
Vaan aika on ollut armelias. Nyt kuulosti hyvältä ja olisi tehnyt mieli kuulla esitykset livenä.
Maria Farantourin äänessä on enemmän lämpöä, mutta vahvana julistuksena sekin soi. Kiinnostavaa, miten Algunas bestias -laulussa on paikoin tietty kirkollinen tunnelma. Tai sitten minä kuulin ihan harhoja. Vahva lataus joka tapauksessa.
Hirlii, SusuPetal ja Viides rooli, minusta Arja kyllä pärjää hyvin.
Tommi, olisin varmaan pudonnut tuolilta, jos olisit pitänyt. Ihmettelen jos jaksoit edes kuunnella. Mutta, anteeksi epätietämykseni, missä leffoissa Arja on esiintynyt?
Parhaita noista ovat Pohjantähteet ja Punatukka.
Punatukkaa voi olla vaikea saada käsiin. Tai en tiedä, onko kirjatovirkailijalle mikään tällainen vaikeata. Kirjoitin Punatukasta viime kevään SEF-ohjelmaan. http://www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi/site/index.php?option=com_content&task=view&id=156&Itemid=1
Punatukkaa ei ainakaan meidän kirjastojärjestelmästä löydy, ei kyllä muitakaan Kurkvaaran elokuvia. Luin arviosi, kiinnostava. Aloin miettiä olisinko joskus nähnyt leffan kuitenkin, jonkun Tarja Markus -elokuvan olen nähnyt (enkä nyt tarkoita Speden elokuvia), mutta mitäpä se merkitsee jos en muista siitä mitään. Mutta ehkäpä Punatukka (ja ne muut Kurkvaarat) päätyy lopulta DVD:lle ja sitä tietä kirjastoonkin.
Ja kyllä, jotkin salapoliisi- ja jäljitystehtävät ovat kirjastolaisillekin hankalia.
Sinänsä kivaa Theodorakista. tuo toinenkin laulaja on yhtä sameaääninen kuin Saijonmaakin. Ilmeisesti Theodorakis pitää tuontyyppisistä äänistä.
Silti tämä on hyvä ja virkistävän erilainen valinta sunnuntaille, todellinen klassikko ehdottomasti.