Rakas päiväkirja, kyllä minä nyt ymmärrän miksi maanantaipäivä oli hernekeittopäivä. En ymmärtänyt sitä vielä puolilta öin kun hinkkasin hellaa puhtaaksi ja mietin että ainoa ystäväni on taikasieneksi mainittu siivoustyyny enkä sitäkään saa toimimaan. Jätin lopulta rasvat suosiolla liesituulettimen lasiin ja tuumasin olkoon, joskus toiste sitten. Enkä minä ymmärtänyt sitä hernekeittomaanantaioloa vielä nukkumaan mennessäni vaikka olikin jo tiistai. Ymmärsin sen vasta joskus sudenhetken livahdettua ohi ja herätessäni hikisissä lakanoissa kurkku kipeänä.
Nyt on keskiviikko ja huomenna voin ihan perinteisesti lämmittää hernekeittoa (niin kuin muuten maanantainakin tein, taidan syödä sitä liikaa siihen nähden, että herneet kuulemma ovat pahaksi kihdille, jota minulla tosin ei ole, mutta tällä hernemäärällä en ihmettelisi vaikka sen saisinkin). Ehkä minun silti kannattaisi pohtia jotain muuta soppaa - onhan minulla bataattejakin vaikkei reseptiä - koska nyt raakun flunssan kourissa puolikkaita sanoja, uitan kuumemitari kainalossa jalkojani kuumassa vedessä enkä ole ollenkaan ajatteluterässä. Rokkaisia fiiliksiä en nyt kaipaisi, mutta jotain lämmittävää tähän paleluun kylläkin. Ja lisää nenäliinoja.
*********************************
Coleman Hawkinsilta voi kuunnella lukumusiikiksi vaikka Body and Soulin.
Perunapää Marian studiosta
Hei, Coleman H. on oikein hyvä.
Flunssa ei. Kovin moni on sen kourissa. Siis pikaista paranemista, vaan taitaa se aina saman kestää, joskin oloa voi koettaa helpottaa.
Ja tästä näkee alitajunnan voiman: kirjoitin kommenttini illalla nälkäisenä, kun olin ollut vähin eväin koko päivän. Enhän minä tajunnut viestistä oikein mutta kuin hernekeiton...
Meitsi on yskinyt nyt kaksi viikkoa... Toivottavasti ei käy yhtä huono tuuri sinulle.