Olen ollut luvuttomassa tilassa. Ei, se ei ole totta. Olen siirtynyt kirjasta kirjaan, lukenut nykytapani mukaan monia kirjoja samaan aikaan - yhtä sohvan nurkassa, toista odotushuoneessa, kolmatta ruokatunnilla maksalaatikkoa popsien ja neljättä, viidettä ja niin edelleen selaillen tiskin takana, hyllyjen välissä, uutuuksien käsittelyssä. Paljon mielenkiintoista on tullut vastaan, haluaisin hypätä monen matkaan, mutta työkirjallisuus painaa päälle. Olen kurkkinut myös epäkiinnostavia kirjoja, sellaisiakin joita en missään tapauksessa jaksaisi lukea. Laskematon määrä sanoja luetusta pyörii päässäni, mutta en ehdi istahtaa niiden kanssa näppäimistön ääreen, en tarttua hajanaisten ajatusten liepeisiin muokatakseni niistä jotain lyhyttä ja napakkaa tai edes kirjavaa tilkkutäkkiä.
Syksy on tällaista, uusia kirjoja ja sanoja puskee päälle, vanhat kuiskivat hyllyistä enkä minä osaa aikatauluttaa. Ei, sekään ei ole ihan totta. Osaisin kyllä, mutta en halua. En halua aikatauluttaa kirjoja ja mielentiloja, mielialoja. Jatkan siis surffailua kirjasta kirjaan, jätän kesken, palaan niihin uudestaan, luen läpi vuorotellen, kunnes jokin opus tarttuu tiukasti käteen eikä päästä irti ennen kuin olen keskustellut sen kanssa kahden intensiivisesti kannesta kanteen. Selaan, surffaan ja siirtyilen, kunnes pääsen taas lukevaan tilaan.
Perunapää Marian studiosta
Kustantamoiden kirjaluettelot pursuavat syksyn uutuuksia, mielenkiintoista vaikka miten. Mutta lohtuna olen ajatellut, että HYVÄ kirja kestää vaikka en sitä heti lukisikaan. Sitä paitsi, jos ei halua jonotella kirjastosta, kierto on nopea ja kirjakauppojen alekori odottaa. Viimeksi samaan soittoon luettu romaani löytyi Kirjatorilta, Nicola Barkerin Omituisia otuksia. Hinta 1,70 eur. Huonompia olen heittänyt kesken, Barkerin kielessä on särmää ja turboruuvi tiukalla.
En jaksa nykyisin ollenkaan ns. epäkiinnostavia kirjoja. Jokin juttu pitää olla, että kirja pitää otteessaan - kieli, rakenne, tarina, jokin, sanotaan vaikka särmä, mikä herättää kiinnostuksen. Kun osa lukemastaan piää kääntää kerrotuksi tai kirjoitetuksi, on vain yritettävä tempaista kirjasta kuin kirjasta se kiinnostavin piirre lukemisen sysijäksi. Oikeasti haluaisin lukea aina yhden kirjan kerrallaan, mutta kun kaikki kirjat eivät sovi kaikkiin lukupaikkoihin ja mielentiloihin.
Kirjan valitseminenkin on tietenkin helpompaa, kun ei ole niin paljon valinnanvaraa kotona. Tosin kirjoja tulee kyllä ostettua edelleen. Nykyään kieli vaikuttaa aika paljon kirjan valintaan - lukisin mitä tahansa kunhan saan lukea Suomeksi. Roudasin suomilomalta suomalaista kirjallisuutta. Käteen tarttui Eeva Joenpeltoa, jota en ole ennen koskaan lukenut. Elämän rouva, rouva Glad oli siten ensimmäinen Joenpellolta lukemani kirja - ihastuin siihen kovasti!