Tänään olen katsellut pilviä ja kuunnnellut puiden suhinaa. Olen katsellut pilvimantereita, jäätiköitä ja suurta sammakkoa. Olen vain ollut ja antanut ajatustenkin olla. Silmät ovat väsyneet, lukeminen hidasta. Mutta pilvet ovat ravinneet mielikuvitusta. Ne ovat vyöryttäneet eteeni näkyjä uusista maista, kertomuksien maisemia, vääntäneet perspektiivejä. Tammen ja vaahteran väliin oli juuttunut laaja manner, katselin sitä ja kahden maailman välissä kiitäviä pieniä pilviä ja sitä suurta sammakkoa, jolla oli kiire jonhonkin. Kun suljin silmäni hetkeksi - vuodeksi tai vuosisadaksi - oli jähmeä manner liikahtanut ja muuttunut, vedenpinta laskenut ja rannikko muuttunut uudeksi. Manner oli vetäytymässä toisille silmille, viemässä muuntuvaa tarinaansa uusiin mahdollisuuksiin.