Olipa kerran kauan sitten keskikesän juhla, joka opetti kaksi teiniprinsessaa käyttämään kelloa ja luottamaan mukaviin kenkiin. Prinsessat olivat osallistuneet hauskaan juhannusjuhlaan, mutta juhlan tiimellyksessä he eivät olleet huomanneet ajan kulua ja paikalle saapuneita kurpitsavaunuja. Vaunut tulivat, menivät ja jättivät prinsessat kyydistään. Prinsessat eivät jääneet itkemään mutkan taakse kadonneiden kurpitsavaunujen perään, vaan kääntyivät paikalle osuneen naapurikuningaskunnan prinssin puoleen, jolla oli kuninkaan kärryt käytössään. Prinssiä kuitenkin sitoi kuninkaan mahtikäsky eikä hän saanut ylittää valtion rajaa saati tuhlata kallisarvoista kärrynestettä vähäarvoisiin prinsessoihin. Kuningaskuntia yhdistävien teiden risteyksessä prinssi jätti prinsessat kyydistään ja suuntasi kohti pehmeitä peittojaan ja silkkilakanoitaan. Prinsessat kiittivät saamastaan kyydistä mutta säästelivät ylenpalttisia hovietikettiin kuuluvia kohteliaisuusfraaseja.

Prinsessojen eteen avautui pitkä tie, jolla ei juhannusyönä ollut muita kulkijoita. Tie vei ohi hiljaisten talojen, nukkuvien metsien ja peltojen, yli mäkien ja mutkien. Toisen prinsessan tanssikengät hiersivät ja hän luopui kengistään, toinen prinsessa luovutti sukkansa ystävälleen, joka jatkoi sitkeästi matkaa kengät kädessä vain sukat herkkien jalkapohjiensa suojana. Puheliaiden prinsessojen keskustelu alkoi kilometrien taittuessa vähetä eivätkä he uskoneet katalaksi epäilemänsä prinssin nukkuvan silkkilakanoissaan rauhaisaa unta, ehkä he jopa toivoivat katumuksen herneen hiertävän prinssin herkkää hipiää paksujen kesäpatjojen läpi. Laulelu ja hauskojen juttujen kerrontakin väheni matkan alkaessa yhä enemmän hiertää jalkoja. Huumoriaan prinsessat eivät kuitenkaan menettäneet, se vain muuttui kilometri kilometriltä yhtä pisteliääksi kuin maantien pikkukivet. Kun prinsessat lopulta saapuivat perille, oli aamu jo käsillä. Linnoja ympäröivistä navetoista kuului ammuntaa ja palatsien väki oli nousemassa ylös.

Vuosiakin myöhemmin jo kuningattariksi muuttuneet prinsessat silloin tällöin muistelevat tien päällä vietettyä juhannusyötä, jolloin he oppivat mukavien kenkien arvon ja sen, että kurpitsavaunujen aikatauluista kannattaa pitää kiinni. He myös oppivat arvostamaan entistä enemmän ystävällistä herrasmiesmäisyyttä, joka ei jätä prinsessoja eikä kuningattaria pulaan, vaikka ovat toki ensimmäisinä valmiita myöntämään, että ilman prinssin hylkäystä seurannutta vaellusta he eivät kyseistä juhannusta muistelisi.





Muihin juhannusmestoihin voi tutustua täällä.