Rakas päiväkirja, kaivoin polkupyörän naftaliinista ja ulkoilutin sitä hieman. Näytin sille sohjoa ja jäätä ja sanoin näiden kanssa ei sitten ole leikkimistä eli tästä ei ajeta enkä ollenkaan suuttunut, vaikka se lumettomalla tiellä rapasikin kuraan hienon helmansa ja minut siinä samalla. Olen siis aloittanut pyöräilykauden ja se tekee minut erittäin tyytyväiseksi, ehkä se jopa irrottaa muutaman ajatuksenkin. Kirjoittaminen on ollut hieman hyydyksissä viime aikoina.
Toisaalta ei ole mikään ihme, että omat sanat ovat lomailleet. Olen viime kuukausina seurustellut sangen hyvässä herraseurassa ja tullut jopa miettineeksi voisiko sanojen kautta oikein rakastuakin vähän ja väliaikaisesti tai edes ihastua. Asiaa ääneen pohdittuani lähipiiri on vilkuillut minua hieman viistosti (tuhahduksia ja teatraalisia silmänpyörityksiäkin on esiintynyt) ja kaukaisemmat tutut nauraneet estottomasti ääneen. Reaktiot ovat kummasti selvittäneet päätäni enkä ole enää huokaillut takakansien ääressä, mutta en minä silti vielä ajatellut Güntheristä, Kurtista ja Paulista kokonaan luopua, he kun ovat olleet oikein kiinnostavaa seuraa. Olen minä kyllä hieman hmmm:hytellyt, tuhahdellut ja jopa pikkuisen virittänyt kinaakin heidän kanssaan, mutta lopulta he ovat sanoillaan aina häikäisseet, yllättäneet, järkyttäneet, naurattaneet ja itkettäneet. Ehkä jopa lohduttaneetkin. Tosin monen perä perää ahmaistun kirjan jälkeen Günther on suosiolla siirtynyt odotushyllylle lepäämään, mutta Kurt tiputtelee huomionkipeänä opuksiaan varpailleni. Paul on rauhallisen sitkeästi pitänyt pintansa, vaikka välillä olen käskenyt hänenkin odotella vuoroaan, pitäähän sitä olla kohtelias muillekin kirjailijoille.
Yksi asia herrakolmikolla on yhteistä. Heidän seurassaan nousee väistämättä mieleen oivallus ahaa, näinkin siis voi kirjoittaa.
Perunapää Marian studiosta
Toivottavasti sinä ja fillarisi suihkitte sanoja ja kirjoituksia ilmoille.
Herraseura on välillä ihan mukavaa, mutta hyvä on myös liikkua yksinään.
Obeesia, kyllä vain! Olen jo kauan kaivannut pyöräilyä ja nyt tiet ovat täällä sen verran sulat, että eteenpäin pääsee polkemalla, vain jossain kohdassa joutuu taluttamaan.
hirlii, sanoja kyllä kaipaan, tuntuu kuin ei olisi yhtään järkevää ajatustakaan kun vain tallustelee arkiasiasta toiseen. Pyöräily tuulettaa mukavasti.
Paul tietysti voisi olla Paavali, sikäli kuin olet jatkanut pääsiäisestä hyvässä hengessä eteenpäin, mutta sitten se kyllä pitäisi olla St. Paul - ilman Reeperbahnia.
Ja että herra Grass yhä - oletko lukenut Aivoituksia? Se on hauska pieni teos.
Mutta hyvässä seurassa joka tapauksessa, skaala on aika leveä.
Ja kyllä, on upeaa, että on niin monia erilaisia tapoja kirjoittaa.
Olisitko muuten kiltti ja laittaisit kommenttisi uudestaan, sillä nähtävästi se ei ole tallentunut. Myöskään sähköpostiini ei ole tullut tietoa kommentista ja mulla on asetuksissa, että pitäisi tulla.
Olen varma, etten ole poistanut mitään kommentteja, jollei oteta lukuun että joskus omiani ja muutaman kerran jotain englanninkielisiä spämmejä.
Tulin uteliaaksi :)
Hannah, kyllä vain, sukunimet ovat aivan oikeat. Niin erilaisia kuin herrat ovta ja yksittäisinä jo mainiota kirjallista seuraa, niin yhdessä he ovat suorastaan huimia. Aivoituksia on vielä lukematta, nyt luin Danzig-trilogian ja siihen löyhästi liittyvän Ravunkäyntiä sekä Sipulia kuoriessa ja Taikalaatikon. Lukulistalla Aivoituksia kyllä on.
Oopee, käyn kokeilemassa jättää kommentin uudestaan.