Sunnuntaiklassikoissani ei olekaan tainnut aiemmin soida voimaballadeja, mutta nyt soi. Valintani ei kuitenkaan kohdistu mihinkään tunnettuun englanninkieliseen lauluun ja laulajaan, koska - yllätys yllätys - muillakin kielillä osataan tehdä vahvoja tunnepläjäyksiä. Valintanikin kohdalla luulen näin olevan, vaikka auliisti myönnän käsitykseni perustuvan laulajan tulkintaan ja videoon sekä Google Translatorin suosiolliseen apuun, koska tästä puolankielisestä laulusta ymmärrän ehkä pari sanaa ja nekin mahdollisesti väärin. Rakkaus taidetaan mainita ja ei-tietäminen.
Bajm on vuonna 1978 perustettu puolalainen rock-pop-bändi ja se lienee yksi Puolan kuuluisimmista yhtyeistä. Ensimmäisen kerran kuulin Bajmia ystäväni Puolasta tuomalta levyltä ja kun viime syksynä etsin tuubista hieman huonolla menestyksellä vanhaa suosikkikappalettani, törmäsin bändin uudempaan tuotantoon kuuluvaan balladiin Krótka historia eli Lyhyt historia, josta aloin heti pitää. Google Translator käänsi kappaleen lyriikat ja omalla tavallaan kaunista runoahan käännöskone suolsi (löytyy kokonaisuutena täältä ja puolaksikin):
Miten voisin sanoa hänelle niin.?
Nyt jos vain hän osasi mielestäni huono.
En voinut lopettaa sanoja.?
ja yksinkertaisesti mahdollista, että - voi mennä.
Nyt kun olen teidän kanssanne täällä, tunnen voiman sanansa.
kohtalo voi antaa minulle mahdollisuuden jälleen.
Mainio masiina tuo käännöskone. Mutta nyt annetaan tilaa kauniille laululle, Bajmille sekä Beata Kozidrakin hienolle äänelle ja tulkinnalle.
Vai voimaballadi? (Tähän kohtaan osuu pidäkkeetöntä naurua.) Kyllähän laulun voi kääntäjän avullakin klassikoida...Yhdenlainen euroviisuhan tämä on. Ymmärrän toki, että tämä voi alkuperämaassaan olla klassikko. Kitarakin vinkuu niin kivasti. Vaikka tämä onkin "voimallisesti" keskitietä kulkevaa, arvostan viitseliäisyyttäsi tätä länsimaisesta katsannosta ei-keskitietä kohtaan.
Tuima kirjoitti 07.03.2010 - 00:42
Joo, nauru kuuluu tänne asti. Voimaballadipa hyvinkin - niitähän on kahdenlaisia. Ensimmäisissä liehulettiset heviäijät pitävät mikrofonitelinettä vinossa, nostavat toisen jalan jonkun voimanlähteen (kuulen lisää naurua) päälle ja laulavat rakkaudesta karhealla äänellä koko tunnerekisterin täydeltä. Toisessa taas laulajina ovat vahvaääniset blondatut diivat, jotka tarjoavat tunnevirran ohella anteliaasti kaula-aukkoa ja säären pituutta pilkistelleessään kuulijaa tekoripsien lomasa. Tämä täyttää kakkosvaihtoehdon tunnusmerkit. Väitä vastaan, jos voit :). Voimaballadi.
Tuima kirjoitti 07.03.2010 - 00:44
En muuten tiedä yhtään onko tämä laulu Puolassa klassikko. Bändi saattaa sitä olla, en tiedä sitäkään, mutta jos ovat aloittaneet 1978 ja levyttäneet vähintään tusinan levyjä, niin kaipa ne on maansa mahdollisia suosikkeja. Perusrokilta se niiden muu musiikki kuulostaa, se vähä mitä olen kuullut.
Heh, kuvailusi toi mieleen suomalaisen perusrokkarin, Pate Mustajärven. Miten monta kertaa hänet onkaan kuvattu jalka vahvistimen päällä tulkitsemassa hevisti jotakin rakkauslaulua. :)
Kaunis biisi, tämä puolalaislöytösi. Mitään en sanoituksesta ymmärtänyt, joten tulkkaus oli tarpeen. Luulen, että kappale kolahtaisi paremmin, jos istuisin yleisön joukossa.
Puolan kieli kuulostaa tutulta, vaikka en ymmärrä siitä yhtään. Aikanani kuuntelin paljon puolalaista 70-luvun jazzia, siitä kielen tuttuus korvaan.
Ihan rullaavaa musiikkia, kielen pehmeys parasta.
Hannah kirjoitti 07.03.2010 - 12:19
En ensin aikonut kuunnella, (hyi minua) mutta kuvauksesi voimaballadien kategorioista oli niin herkullinen, heviäijien vinoine mikrofoneineen, - niin loistava ja osuva, että kappalekin oli pakko kuunnella.
Balladihan tämä kyllä on, kauniskin aluksi, ja olin jo vahvasti samaa mieltä, että ihan ok. vaikka lauletaan puolaksi. Mutta sitten... niiltä main kun rummut tuodaan sisään, paisutus menee hieman överiksi ja juttu muuttuukin paisuttelevaksi ja melko laskelmoidun viihteelliseksi. Tai ellei ole laskelmoitu, sitten se on vain tiettyä osaamattomuutta, jossa tuotantoteknologia vie muusikoita eikä päinvastoin.
Hirlii kirjoitti 07.03.2010 - 12:32
No nytpä tiedetään mikä on voimaballadi. :)
Ihan kelpo viihdettä. Mut en nyt hirmu kovasti innostunut tästä.
Tuima kirjoitti 07.03.2010 - 12:38
Puola kuulostaa kauniilta ja pehmeältä laulettuna.
Hannah, sehän tämänkaltaisissa balladeissa usein on vaikka se voima laitettaisiinkin sulkuihin - (voima)balladeissa - että ne ovat laskelmoituja ja viihteellisiä silloinkin kun ovat periaatteessa kauniita. Se oli yksi taka-ajatukseni kappaleen valinnassa: oli laulajana puolalaisen bändin naissolisti tai vaikkapa Faith Hill, Celine Dion jne., on kappaleen idea lopultakin aika sama. tekstin sisältökään tuskin pahemmin muuttuu kielestä toiseen mennessä. Kuulijastahan selopulta on kiinni pitääkö jostain balladista vai ei, minä kyllä pidän tästä.
Voimaballadipa hyvinkin. Jotenkin sellainen euroviisumainen ote tuossa. Komea ääni mimmillä ja kaunis laulu kaikkinensa. Ja kyllä, muualtakin maailmasta löytyy mainioita kappaleita kuin angloamerikkalaisesta kulttuurista.
Tuima kirjoitti 07.03.2010 - 12:50
Vaiheinen, niin löytyykin! Musiikillisia aarrearkkuja on joka puolella, onneksi.
Piristävä aluevaltaus uusille kielialueille, puola sointuu pehmeästi tässä. Rouvalla antelias asusteen kaula-aukko, video taisikin perustua siihen. Olen kaikkien tässä kommentoineiden kanssa samaa mieltä kaikesta, niin vetää moneen suuntaan.
Ai Susukin kuunteli 70-luvun modernia Puola-jazzia, Joo se oli niin modernia, että Dee vieläkin traumailee. Siis pakotettiin kuuntelemaan. Noh jo on.
Tuima kirjoitti 22.03.2010 - 23:35
Hauska että uskaltauduitte kuuntelemaan :). Olen joskus kuunnellut puolalaista blueslaulaja Elzbieta Mielczarekia, joka on levyttänyt Billie Holidayn lauluja ja hänen hieman rupinen äänensä (tuo mieleen Marjo Leinosen) sopi niihin hyvin.
Perunapää Marian studiosta
Kaunis biisi, tämä puolalaislöytösi. Mitään en sanoituksesta ymmärtänyt, joten tulkkaus oli tarpeen. Luulen, että kappale kolahtaisi paremmin, jos istuisin yleisön joukossa.
Puolan kieli kuulostaa tutulta, vaikka en ymmärrä siitä yhtään. Aikanani kuuntelin paljon puolalaista 70-luvun jazzia, siitä kielen tuttuus korvaan.
Ihan rullaavaa musiikkia, kielen pehmeys parasta.
Balladihan tämä kyllä on, kauniskin aluksi, ja olin jo vahvasti samaa mieltä, että ihan ok. vaikka lauletaan puolaksi. Mutta sitten... niiltä main kun rummut tuodaan sisään, paisutus menee hieman överiksi ja juttu muuttuukin paisuttelevaksi ja melko laskelmoidun viihteelliseksi. Tai ellei ole laskelmoitu, sitten se on vain tiettyä osaamattomuutta, jossa tuotantoteknologia vie muusikoita eikä päinvastoin.
Ihan kelpo viihdettä. Mut en nyt hirmu kovasti innostunut tästä.
Hannah, sehän tämänkaltaisissa balladeissa usein on vaikka se voima laitettaisiinkin sulkuihin - (voima)balladeissa - että ne ovat laskelmoituja ja viihteellisiä silloinkin kun ovat periaatteessa kauniita. Se oli yksi taka-ajatukseni kappaleen valinnassa: oli laulajana puolalaisen bändin naissolisti tai vaikkapa Faith Hill, Celine Dion jne., on kappaleen idea lopultakin aika sama. tekstin sisältökään tuskin pahemmin muuttuu kielestä toiseen mennessä. Kuulijastahan selopulta on kiinni pitääkö jostain balladista vai ei, minä kyllä pidän tästä.
Ai Susukin kuunteli 70-luvun modernia Puola-jazzia, Joo se oli niin modernia, että Dee vieläkin traumailee. Siis pakotettiin kuuntelemaan. Noh jo on.