Torstaiblogeissa on tällä viikolla aiheena muisto, muistaminen. Runotorstaissa aihetta lähestytään Mamban Valokuvia-kappaleen viimeisen säkeen avulla: "kuvat kaikki katsoin näin/ niiden valtaan jäin/ elin uudelleen ne hetket sisälläin/ kunnes tyhjän sivun vain/ eteeni mä sain/ suljin kansion ja istuin hiljaa vain". Hallattaren, Rita Mentorin, Tavallisen ja Mediksen runot saivat minut miettimään muiston olemusta.

Hallattaren runo kuvaa hyvin joidenkin muistojen epämääräisyyttä. Vastakohtana selkeille muistoille ne ovat häilyviä, niistä ei saa otetta, niitä ei osaa sijoittaa mihinkään. Niistä välittyy vain tunnelma: lämpö, epämukavuus, ilo tai jokin pakeneva, määrittelemätön tunne. Muistan ja samalla en muista. Luulen, että meillä kaikilla on tällaisia muistoja – vai voiko niitä edes kutsua muistoiksi? Tunnelmahan on voinut tulla elokuvasta, kirjallisuudesta, näytelmästä, toisen kertomasta. Tästä välillisesti koetusta on syntynyt tunnetila, joka mielessä muuntuu muistoksi. Ovatko kaikki muistot omiamme? Muistamme lapsuuden tapahtumia, mutta muistammeko ne aina itse vai vain toisen kertomien kautta?

Muisto, kokemusmuisto, tunne-, kosketus-, haju-, makumuisto. Tunnelmamuisto?

Rita Mentor puolestaan kirjoittaa "Älä varastoi pahoja muistoja -- Vanhuuden muistot tehdään jo nyt". Ymmärrän Ritan pointin, ei kannata piehtaroida pahoissa asioissa, antaa negatiivisuudelle valtaa. Kannattaa kerätä vanhuuden iloksi hyviä muistoja. Mutta voimmeko sivuuttaa surulliset ja pahat asiat, voimmeko olla muistamatta? Ja ylipäätään, voimmeko valita muistojamme? Kuinka usein ajattelemme "tätä iltaa en koskaan unohda"? Mitä muistamme illasta vuosien kuluttua? Tunnelman, tapahtumat, sanat, mitään?

Tavallisen runo on tarkka muistojen lista ukista. Hyvin yksityinen ja samalla yleispätevä. Runo sai minut itkemään, ehkä siksi, että oma vaarini kuoli ollessani neljävuotias. Minulla on hänestä yksi melko selkeä muisto ja yksi epämääräinen.

Mediksen herkkä runo on suorassa vuoropuhelussa runoon liitetyn kuvan kanssa, mutta samalla se puhuu muistojen puuttumisesta yleisesti. Joskus eri syistä muistoja ei voi olla, mitään muistettavaa ei synny, vaikka niin haluaisikin.

Runotorstaissa kannattaa tälläkin viikolla piipahdella. Näiden neljän ajatuksia herättäneen tekstin ohella sieltä löytyy lisää kiinnostavia runoja – ja muistoja.