Santanaa olin Porissa kuuntelemassa toissa kesänä. Europa ei tainnut siellä soida, mutta biisi on niin hirveän tuttu Carloksen kitaran saattelemana, että tähän oli vaikea asettua. Mutta ei hassumpaa.

Kaunista, todella!!!

Jo kolmatta kertaa soitetellaan. Tämä jos mikä on "sunnuntaimusaa". Raukeasti, haikeasti soi. Tällaisen pariin tulisi aavikkolaistenkin enemmän hakeutua. Kiitos auvoisesta aamusta!

Illan viimeinen tanssi, yökerhon hämärässä.

Kas Santanaa :)

Minulle Santana edustaa hieman toisenlaista tyylilajia, tämä on hippusen uneliaampaa ja sliipatumpaa, muttei huono, ei ollenkaan.

Kari, minulle tämä Barbierinsaksofoniversio on tämän kalppaleen ainoa oikea versio.

Kimmeli, onhan tämä.

Timbut, sunnuntaijazzia!

Susupetal, minusta taas tämä olisi erinomainen jäätanssi musiikki.

Hirlii, Santanan sävellys Barbierin levyllä. Tuubissa oli herrojen yhteisesityksiäkin tästä, mutta levyversio innosti enemmän. Pidän tästä paljon, siis sävellyksestä ja Barbierin rosoisesta saksofonista, mutta taustan sovituksesta en, se on liian siloinen ja sellaista jazztyyliä josta en erityisemmin pidä. Mutta itse sävellys ja saksofoni, ne toimivat!

Kerrassaan hieno ja niin sentimentaalinen biisi. Tunnelma on tosiaan potentiaalinen ja sopivasti jännitteinen. Hienoa jazzia sunnuntaiksi.

Nyt menin lähes sanattomaksi, niin kaunis tunnelma tässä biisissä. Minusta siinä on enemmän kuin ripaus melankoliaa. Sentimentaalinen, sanoi Vaiheinen. Kyllä. Oiva valinta sunnuntaiklassikoksi.

Ja tällaisten biisien äärellä mä sitten ihmettelen miksen siitä Santanasta koskaan niin kovin innostu. No tässä on tietenkin eri tulkitsija ja saksofoni. Ja sehän riittää tunnelman luomiseksi, se saksofoni siis.

Sentimentaalinen, melankolinen, miten vain. Vahva tunnelma joka tapauksessa.

Lepis, en minäkään ole innostunut Santanasta. Mulle tämä on Barbieria :).

Lepis sen jo sanoikin, saksofoni riittää tunnelmanluontiin. Mutta kun piti ruoanlaiton vuoksi irrottaa kuulokkeet ja jäädä koneen vähien kaiuttimien varaan, ei se enää kuulostanutkaan niin miellyttävältä.

Vaan menetteleehän tämä, ei pahinta jazzia.

Jos kuunneltavaksi tästä jää linjakkuuden sijasta vain roso ja korkeat äänet, ei se kovin hyvältä kuulostakaan.

Tuima, laitettaisko vihreän saaren musiikkia joku päivä?

Sopii. Ensi keskiviikkona?

Joo !

Nyt, kun tänne ehdin, totean, että sopii tämä mukavasti maanantaiaamuunkin. Tästä on työviikon hyvä alkaa... mennyttä viikonloppua kaihoten ja tulevaa odottaen.

Hyvää viikkoa!

Samoin, Tommi! Toivottavasti viikonloppukaihojen väliin sattuu kuitenkin hyviä ja innostavia työajatuksia.

Upea tunnelma, mutta nyt flunssan kourissa ja tiistaiaamuna tuo foni ei nyt kyllä iske! Illalla varmaan paremminkin.

Flunssaisissa korvissa ei saksofoni soi. Paranemisia!